13. päivä: Susivuorten perinteinen pitkäperjantai - ajelulla Kissamosista Topóliaan

Aamulla Annikki ihmettelee, ettei keittiön hanasta tahdo tulla kunnolla kuumaa vettä. Sitten hän keksii, että olohuoneen patterin sulkeminen lämmön ohjaamiseksi takasta kauempana olevaan makuuhuoneeseen saattaa olla ongelman syy. Asia korjautuukin melko nopeasti hänen avatessa olohuoneen patterin vesikierron.  Annikki on tainnut jo mainita, että talon lämmitys on puilla lämmitettävän takan varassa. Toki katolla on iso aurinkopaneeli, joka tuottaa sähköä ilmastointilaitteeseen. Silläkin voi kuulemma hoitaa lämmityksen mutta Vilho lämmittää mieluummin oliivipuuhaloilla eikä Annikikaan pidä ilmastoinnista. Tilapäisesti heikentyneeseen vedenpaineeseen on taas syynä se, että pihan katselulaitteet ovat käynnissä. Lähes huomaamattomat vesijohdot kulkevat sekä hedelmäpuiden juurelle että jokaiseen kukkaruukkuun, joita on tontilla parikymmentä. Jos jo huhtikuussa istutukset kastellaan pari kertaa viikossa, mikähän lienee keinokastelun tarve elokuun helteillä?, Annikki kauhistelee. Kreetalla taitaa mennä iso osa tuotetusta energiasta kasteluun ja viilentämiseen.

***

Tänään on Vilhon vuoro olla huonolla tuulella eikä hänen äreytensä ainakaan vähene siitä, että Susivuoret ajavat Kissamosin kaupungin halki sen ruuhkaista pääkatua pitkin. Mistään suuresta bulevardista ei ole kyse vaan aika kapeasta tiestä, jossa ruuhkan aiheuttavat sinne tänne kauppojen eteen pysäköidyt autot ja traktorit ja kadun huolettomasti ylittävät jalankulkijat.

Varmaan hienolta kuulostavan nimensä takia Annikki kuvitteli Kissamosia eli Kastélli Kissámouta suuremmaksi ja kiinnostavammaksi.  Onhan kaupunki hienossa paikassa Rodópou- ja Gramvousa-niemien välisen lahden pohjukassa muttei se muuten tee Annikkiin erityistä vaikutusta.

Lyhyehkön pääkadun ruuhka loppuu kadun kääntyessä kohti satamaa. Pian loppuu myös hyvä tie ja Vilhon pinna. Hän ei tahdo uskoa, että Balosiin vie vain yksi hyvin kapea tie, joka kaiken lisäksi muuttuu kivikkoiseksi hiekkatieksi kun se viimeisen kylän ohitettuaan alkaa nousta jyrkkää rinnettä ylöspäin.  Vilho ei suostu ajamaan enää metriäkään eteenpäin ja Annikin on pakko olla samaa mieltä, ettei upeaksi mainostetulle Balosin laguunille kannata mennä autolla. Täytyy tulla tänne uudestaan kun olen hankkinut sen ison huvijahdin, hän huokaa. Muut laguunille havittelevat eivät malta odottaa lottovoittoa vaan vaarallisen näköiselle, rinnettä alas vierineiden kivien kirjomalla tielle ajaa tasaiseen tahtiin pieniä vuokra-autoja.

Susivuoret palaavat siis takaisin asfalttitielle ja jatkavat matkaansa Gramvousan niemen ohi saaren länsirannalle. Matkan varrella on jälleen useitakin minolaisia ja joitain uudempiakin arkeologisia kohteita mutta Vilho ajaa niistä kylmästi ohi kun Annikiakaan ei viime viikkoisen tiiviin minolaiskierroksen jälkeen jaksa rauniot kiinnostaa. Falássarnan ympäristössä taas on useitakin kivoja uimarantoja mutta länsituuli puhaltaa niin voimakkaasti, ettei hiekkarannalle kannata tänään mennä. Susivuoret suuntaavat Annikkia houkuttelevien kalaravintoloiden ohitse sisämaan kiemuraisille vuoristoteille, joilla Vilho alkaa taas olla elementissään.


Kreetan läntisillä vuorenrinteillä ja kukkuloilla näyttää olevan pieniä kirkkoja ja luostareita vieläkin tiheämmässä kuin saaren itäosassa. Vilhon puristaessa mutkissa autonrattia, Annikki väijyy kamerallaan näkymiä alas merelle ja ylös vuohien valloittamille rinteille. Kambosin, Keramotin, Amigdalokefalin ja parin muun kylän läpi ajaessaan Vilho hidastaa vauhtia entisestään. Susivuoret eivät halua paikallisten tapaan hurjastella kyläteillä ja häiritä sen enempää kahvilassa istuvia pappoja ja pikkupihoilla ruoanlaittopuuhissa olevia rouvia kuin ovienpielissä torkkuvia kissojakaan.

Elosissa Susivuoret luulevat päässeensä suoraan Chaníaan vievälle pikatielle. Uutta, leveää väylää liikenneympyröineen riittää kuitenkin vain pari kilometriä ja pian ollaan taas kiemuraisella pikkutiellä. Agia Sofian tienoilla on yllättävä parkkipaikkojen ja ravintoloiden keskittymä. Vähän merkillisesti liikennevaloilla ohjatun tunnelin läpi ajettuaan Susivuorille selviää, että he ovat tulleet Topólian rotkon reunalle.  Kun tien laidasta löytyy sopivasti levennys, jossa ei ole yhtään myyntikojua, Annikki ja Vilho pitävät pienen tauon vihreään rotkoon kurkistellen.

Vasta Plataníasin kohdalla Susivuoret kääntyvät ns. vanhalta tieltä tutulle A90:lle, joka väistää Chanían keskustan. Vaikka A90 on tällä kohtaa vihreillä kylteillä merkitty moottoritie, on siellä kaikenlaisia ajopelejä polkupyöristä ja mopoista alkaen. Annikki ei kyllä lähtisi Kreetalla valtaväylille, eikä oikeastaan muillekaan teille  pyöräilemään. Kreetalainen ajotapa on nimittäin sellainen, että hitaimmat autot ajavat suurimmaksi osaksi tienpenkalla ja ohitukset tehdään sulkuviivoista ja risteyksistä piittaamatta. Ei siis ole tavatonta, että kaksikaistaisella tiellä ajetaan neljä autoa rinnakkain. Ohituksia tehdään tavan takaa myös penkan puolelta jos hitaammin ajava keskittyy liikaa kännykkänsä räpläämiseen eikä tajua väistää  tien oikeaan laitaan.  Valtateillä pientareet ovat toki leveät mutta vuoristoisilla seuduilla ne ovat täynnä rinteiltä vierineitä kiviä ja kallionlohkareita. Annikkia ei tosiaan huvita lähteä kokeilemaan sitä, mikä ehtisi ensimmäisenä tappamaan pyöräilijän Kreetalla; hurjasteleva autoilija, kivivyöry vai yksinkertaisesti lähkähtyminen pitkässä ja jyrkässä ylämäessä.

Jossain vaiheessa Susivuoret ajavat Pnevmatikakisin viinitalon ohi ja kun he  Soudassa päättävät käydä viimeisen kerrran ruokakaupassa, Annikki  poimii viinihyllystä kaksi pulloa Pnevmatikakisin retsínaa. Vilhon ihmetellessä Annikin retsínaostoksia, tämä selittää haluavansa viedä ystävälleen Lenalle pullollisen nimenomaan kreetalaista retsínaa. Toinen pullo on sitä varten, että Annikki maistaa juomaa ennen kuin hyväksyy sen tuliaisviiniksi.   Alepponmännyn pihkalla maustetun kreikkalaisen valkoviinin eli retsínan etiketeissä kun ei ilmoitella pihkapitoisuuksia ja asiaan vihkitymättömän on mahdotonta tietää, onko valitussa pullossa karvasta pihkalientä vai miellyttävän raikasta valkoviiniä. Illalla Pnevmatikakisin retsína osoittautuu olevansa viimeksi mainittua lajia ja Annikki pakkaa kiireesti toisen pullon matkalaukkuunsa ennen kuin Susivuoret tyhjentävät senkin.

***
Ilta sujuu Susivuorilta mukavasti Pnevmatikakisin retsínaa ja paria muuta viiniä maistellen. Kun Vilho kaataa lasiinsa Annikista kammottavasti tärpätiltä maistuvaa  retsínaa, Annikki hakee jääkaapista tavallista valkoviiniä. Tai ei sekään aivan tavallista ole, vai onko jollekin kovinkin tuttuja sellaiset rypälelajikkeet kuin Vilana ja Romeiko?

Alle kymmenen euroa maksavat kreikkalaiset punaviinit ovat Annikista parhaimmillaankin ainoastaan mitättömiä. Edulliset valkoviinit - niitä tärpättiretsínoita lukuun ottamatta - ovat sen sijaan oikein kelvollisia juomia.  Paikalliset valkoviinit sopivat kaiken lisäksi hyvin yhteen valkosipulisen tsatsikin, suolaisten oliivien, jättipapujen ja lampaanmaidosta tehdyn fetajuuston kanssa, jotka ovat salaatin ja rapean kaalin ohella Susivuorten illallinen.

Vilhon huolehtiessa lämmityksestä eli lisäillessä puita takkaan, Annikki ottaa haltuunsa teeveen kaukosäätimen. Koska ortodoksista ja katolista pääsiäistä vietetään tänä vuonna samaan aikaan, monilla ulkomaisillakin kanavilla on lähetyksiä pitkäperjantain messuista.  Annikki etsii kuitenkin kaapelitelevision puolelta kreikkalaiset tv-kanavat, sillä niillä on ylivertainen tarjonta Jeesus-elokuvia, joiden katsominen kuuluu Susivuorten pääsiäisperinteeseen. He onnistuvat näkemään neljä, viisi elokuvaa, joissa suurimmassa osassa italialaiset ja englantilaiset näyttelijät puhuvat Susivuorten ymmärtämiä kieliä. Kreikassa ei nimittäin dubata elokuvia vaan ne esitetään alkukielellä. Se, että yksi elokuvista on aramean-, latinan- ja hebreankielinen, ei haittaa sillä kertomushan on kaikille tuttu. Annikille on pieni yllätys, että tämä kiistelty amerikkalaisleffa näyttää olevan “re-make” tai paremminkin aivan suora kopio parikymmentä vuotta sitä vanhemmasta elokuvasta. Susivuoret katsovat molemmat elokuvat, joista amerikkalaisversiossa  on runsaasti esikuvaansa enemmän realistista väkivaltaa. Annikki haluaa katsoa uudemman elokuvan etupäässä siksi, että se on monilta osiltaan kuvattu Italian Materassa. Siellä on nimittäin kiehtova, Annikista hienolla tavalla pittoreski vanhakaupunki.