Hae tästä blogista

maanantai 17. huhtikuuta 2017

10. päivä: Susivuoret muuttavat Patsidesista Chordakiin

Tiistaiaamuna Susivuoret jättävät Patsidesin kylän ja Iraklionin tienoot ja lähtevät ajamaan takaisin Chanían lentokentälle. Kilometrin päässä lentokentästä he kuitenkin kääntyvät risteyksestä päinvastaiseen suuntaan kuin lentokentän kyltti osoittaa. Annikille ja Vilholla on vielä viisi lomapäivää jäljellä ja sen he viettävät  Chordakin kylässä, joka on samalla suurella Akrotirin niemellä Chanían kaupungin itäpuolella kuin lentokenttäkin.

Annikki on saanut karttakoordinaatit Susivuorten seuraavasta talosta mutta karttaohjelma johdattaa harhaan. He ajavat kylän ohi sen takana olevalle hirmuiselle avolouhokselle mutta tajuavat onneksi kääntyä takaisin ennen kuin pystysuoriksi louhituilta seinämiltä putoaa kivenmurikka, joka voisi päättää heidän matkansa lopullisesti.

Karttaohjelma väittää sitkeästi, että talo on keskellä massiivista vuorenseinää. Annikin on parasta soittaa vuokraemännälle, joka odottaa Susivuoria jossain aivan lähellä olevassa talossa. Susivuoret neuvotaan menemään kylän jalkapallokentän luo, josta heidät tultaisiin hakemaan. Pieni kenttä onnistutaankin löytämään ja parin minuutin päästä Susivuoret ajavat talon rouvan perässä muutaman mutkan taakse loma-asuntonsa pihaan.

Susivuorten huvila on  rinteessä aivan Chordakin kylän reunalla. Sen takapihalta kohoaa jyrkästi Skloka-vuori, jonka huippu näkyy pitkälle Chanían kaupungin länsipuolella asti. Uusi, perinteisesti kivistä rakennettu talo on hieno. Erityisesti suuri kylpyhuone ammeineen on Annikin mieleen, varsinkin kun kylpyvettä saa kovalla paineella ja sitä on reilusti. Ei Susivuorten edellisessäkään talossa ollut pulaa kuumasta vedestä mutta vedenpaine oli niin huono, että suihkussa käyminen tai juomalasin huuhtominen vei aikansa. Patsidesissa sai veden ryöppyämään ainoastaan avaamalla puutarhan hanan. Chordakin talossa ei ole astianpesukonetta mutta se ei haittaa. Annikki tiskailee mielellään ns. ruotsalaismallisen tiskipöydän ääressä. Täällä tiskipöydän edessä olevasta ikkunasta avautuu hieno näköala Chanían lahdelle ja viereiselle vuorenrinteelle, jossa hyppelee kilipukkeja.

Tutkittuaan uuden talonsa ja sen takapihan Susivuoret käyvät nauttimaan ilta-auringosta terassillaan. Lumihuippuiset Valkoiset Vuoret eli Lefká Óri hallitsevat  näkymää etelään. Chanían lentokenttä on vain kuuden kilometrin päässä mutta taloa alempana massiivisen vuorenharjan toisella puolella. Siksi matkustajakoneiden aiheuttamaa lentomelua ei talolle kuulu. Sen sijaan sitä, että samassa paikassa olevalta sotilaskentältä nousee kaksi hävittäjäkonetta, ei voi olla huomamatta. Jyrinä kestää vain hetken koneiden sujahtaessa kentältä itätaivaalla olevaan pilvimassaan. Syyriaako amerikkalaiset ovat matkalla pommittamaan?

Kaikki kreetalaiset eivät ole mielissään NATOn läsnäolosta ja siitä, että saarella on tämä amerikkalaisten aivan oma tukikohta. Annikkin kuuntelisi mieluummin vain naapurin koirien räksytystä ja kanojen ja ankkojen mekastusta kuin Syyrian aina vain kauheampia käänteitä saavasta tilanteesta muistuttavia sotakoneita.

Ei kommentteja: