7. päivä: Ihmeitä Serra de Airessa ja Fátimassa – Pegadas dos dinossáurios ja Seis aparições de Nossa Senhora

Aikomuksistaan huolimatta Annikki ja Vilho eivät olleet taaskaan vaivautuneet lukemaan matkaoppaitaan ja hakemaan tietoja nähtävyyksistä internetistä. Makeiden yöunien ja maittavan aamiaisen jälkeen matkaan lähdettiin jälleen ilman mitään selvää ennakkosuunnitelmaa.

Maatilan portista ulos ajettaessa Annikki vilkaisi sentään karttaa ja kehotti Vilhoa kiepaisemaan läheisen Estremozin kautta. Estremoz on yksi Alentejon ns. marmorikaupungeista ja matkalla sinne nähtiinkin muutamia kiviveistämöitä valtavine marmorilohkareineen. Ilmeisesti alueen marmorikaivokset ovat edelleen toiminnassa. Kukkulan laella olevan viehättävän kaupungin vanhan keskustan jalkakäytävät, katujen reunakivet sekä talojen kivijalat ja ikkunanpielet ovat tehty paikallisesta, vaaleasta marmorista. Vilho tiesi kertoa, että talot on myös kalkittu käyttäen marmoriliuosta.

Estremoz saisi jäädä viimeiseksi muistoksi Alentejosta. Vaikka jokaisessa tienristeyksessä oli viitta, joka osoitti kohti Évoraa,  Alentejon suosituinta matkakohdetta, Vilho käänsi auton sitkeästi aina päinvastaiseen suuntaan. Évorassa ja sen lähistön vaikuttavalla megaliittitarhalla pariskuntamme on vieraillut jo aikaisemmin ja nyt tähtäimeksi otettiin niitä paljon vanhempi kohde, Pegadas dos Dinossáurios da Serra de Aire.

Ennen Serra de Airen dinosaurusten jalanjäljille pääsyä oli kuitenkin ajettava pitkään korkkitammien ja eukalyptuspuiden reunustamaa mutkittelevaa tietä. Vasta Ribatejon puolelle saavuttua alkoi näkyä satunnaista talorykelmää tai adegan eli viinitilan porttia suurempia merkkejä asutuksesta. Torres Novasin pikkukaupungin kohdalla alkoi ripotella vettä ja Annikki alkoi epäillä, päästäisiinkö tänään dinojen jäljille lainkaan. Selvittämättä kun oli jäänyt se, missä tämä geologinen muodostelma tarkkaan ottaen sijaitsisi ja olisiko se yleisölle avoin. Korkkitammien ja eukalyptusten vaihduttua suurineulaisiin mäntyihin ja kukkiviin kanerviin, tien laidassa havaittiin onneksi ensimmäinen dinosauruskyltti. Kylttejä seuraamalla osuttiin pimeänä olevalle lippukioskille. Ovi oli kuitenkin auki ja kohta Annikki ja Vilho istuivatkin pienessä salissa katsomassa portugalinkielistä filmiä Serra de Airen kivilouhokselta v. 1994 löydetyistä kivettyneistä dinosaurusten jalanjäljistä. Valaisevan filmiesityksen jälkeen pääsi tekemään noin puolentoista kilometrin kierroksen kalkkikivilouhokselle, jonka pohjalla muinoin sijainneessa mudassa suuret  kasvissyöjädinot aikanaan tallustelivat.  Kivettyneet jalanjäljet ovat vaikuttavan kokoisia ja tuntuu uskomattomalta, että ne ovat säilyneet kymmeniä metrejä paksun kalkkikiviseinämän alla 175 miljoonaa vuotta.

Seuraava ihme odotti parinkymmenen kilometrin päässä Fátimassa.  Oikeastaan se varsinainen ihme ei ole enää – ainakaan kaikkien – nähtävissä. Mutta merkit siitä, että Fátimassa on tapahtunut ihme, ovat vahvasti näkyvissä. Fátimahan on paikka, jossa Neitsyt Maria ilmestyi kuudesti kolmelle pikkupaimenelle ensimmäisen maailmansodan riehuessa Euroopassa. Nykyään Fátima on katolisen maailman tärkeimpiä pyhiinvaelluspaikkoja ja sekä toukokuun että lokakuun 12. -13. päivinä sadat tuhannet pyhiinvaeltajat täyttävät Marian ilmestymispaikalle rakennetun kirkon ja sitäkin vielä mittavamman uuden kappelikeskuksen sekä näiden väliin jäävän suuren aukion. Nytkin, parisen viikkoa viimeisen ilmestymisen vuosipäivän jälkeen, paikalla on jatkuva virta pyhiinvaeltajia ja muita pyhätöstä kiinnostuneita. Fátimassa pyörivät messut lähes nonstoppina useilla kielillä ja siunattua vettä voi ottaa mukaansa pieneen tai vähän isompaan pulloon, joita voi ostaa pyhätön tuntumassa olevista kymmenistä pikkukaupoista. Annikki muistaa olleensa vaikuttunut vierailleensa Italian yhdessä katolilaisille tärkeistä paikoista, San Giovanni di Rotondossa Pugliassa eli Apuliassa. Olihan tuostakin kylästä, jonka pienessä luostarissa Padre Pio aikanaan oli munkkina, tullut mittava pyhiinvaelluspaikka asiaan liittyvine palveluin mutta kyllä Fátima on uskonnollisen matkailun keskuksena omaa luokkaansa.  On kai se, että Neitsyt Maria ilmestyy kertomaan salaisuuksia isompi juttu kuin vaatimattoman munkin tekemät laupeudentyöt ja ihmeparantamiset.