0. päivä: Annikki ja Matroskin pakkaavat

Flunssanpoikaseensa vedoten Annikki on vetelehtinyt koko päivän eikä ole edes aloittanut pakkaamista. Vilho sen sijaan on tapansa mukaan tehnyt matkavalmisteluita jo viikon verran ja varmaa on, että Annikki saa kuulla illalla Vilhon nalkutusta ”huolettomuudestaan”. On Annikilla sentään matkalaukku valmiina odottamassa. Sitä kun ei ole kannattanut pari päivää sitten päättyneen edellisen lentomatkan jäljiltä viedä takaisin kellarikomeroon.

Annikki pohtii hetken vaatteita ja varusteita, joita lokakuiseen Portugaliin pitäisi ottaa mukaan. Pariskunnan edellisestä matkasta sinne on jo useita vuosia ja Annikki päättää virittäytyä ”Kauniiseen satamaan” eli Portus Caleen paluuseen katsomalla vanhoja matkakuvia.

Portugalia onkin näköjään kierretty etelästä pohjoiseen, bussilla ja jalan, rantasandaaleissa ja korkokengissä, sateessa ja paisteessa. Kaikkeen olisi siis varauduttava. Mutta  Annikki ei enää jaksa raahata mukanaan suurta matka-arkkua vaan alkaa mielessään pakata keskikokoista laukkuaan. Se on hetkessä täynnä ja sinne ei ole pantu vielä edes rantapyyhettä ja vaelluskenkiä, iltapuvusta nyt puhumattakaan. Täytyy siis aloittaa varusteiden karsinta ja keskittyä oleelliseen ja siihen, että muutamasta vaatteesta saa joka säässä toimivia siistejä asukokonaisuuksia. Portugalin sanakirja ja matkaoppaat sekä romaanit nakataan myös matkalaukusta.  Kuten Fedja-sedän Matroskin-kissa tomerasti toteaa, nyt on ”iiinterrrrnet” ja paperia ei enää tarvitse kantaa mukanaan.

Annikin väsymys alkaa vaihtua innostukseksi ja tulevasta seikkailusta unelmoinniksi. Vilhon tullessa illalla kotiin ja tivatessa Annikin valmisteluiden edistymisestä, Annikki herää sohvalta ja vakuuttaa kaiken olevan jo valmiina ylihuomista lähtöä varten. Vilhon tuijottaessa tyhjää matkalaukkua, hän lisää, että ”virrrtuaalisesti, kurnauskis”.