Annikki tuntee itsensä
pitkästä aikaa nuoreksi. Eikä pelkästään Grândolan supermarketista haalitun,
nuorentavaa kosmetiikkaa pullistelevan ostospussinsa ansiosta. Annikki on nimittäin parin isovanhempiensa kanssa lomaa viettävän pikkulapsen jälkeen
huvila-alueen nuorin asukas. Annikki ja Vilho ovat jälleen päätyneet
eläkeläisten suosimaan paikkaan.
Eipä eläkeläisten
loma-asuntoja täynnä olevassa algarvelaiskylässä mitään vikaa olekaan. Meno on
rauhallista ja sehän sopii vauhdittomalle Vilholle ja vain hitusen nopeammalle
Annikille. Kantaessaan matkalaukkujaan ja ruoka- ja juomaostoksiaan
asunnolleen, pariskuntamme toteaa tyytyväisenä, että se sijaitsee aivan
huvila-alueen laidalla. Rollaattoreiden kolina eikä loiskinta uima-altaalla tulisi
häiritsemään. Illalla Annikki saa turhaan kuulostella josko eläkeläisbaarista kantautuisi diskojytke asunnolle.
Aivan haudanhiljaista Vila
Senhora da Rochassa ei kuitenkaan onneksi ole. Siitä pitävät huolen vehreän
alueen monet linnut. Äänekkäimmät niistä viihtyvät asunnon parvekkeen edustalla
kasvavassa suuressa mimosassa. Eikä alue olekaan täysin sovelias
rollaattoriporukalle. Atlantin rantaan päästäkseen on nimittäin kavuttava alas
hyvin pitkiä ja jyrkkiä portaita. Siinä olisi tekemistä ketteräjalkaiselle
Annikillekin.
Annikki ei tunne olevansa
vielä tarpeeksi voimissaan ryhtyäkseen porraskiipeilyyn ja niinpä päivä käytetään ruokakaupassa käymiseen ja asunnolla lepäilemiseen. Huomenna olisi hyvä päivä
vaihtaa portviinin maistelu rantaleikkeihin ja uimiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti