3. päivä: Loma-aamun rauhaa

Rantaleikit taitavat jäädä tältäkin päivältä, tuumasi Annikki heräillessään sateen ropinaan. Ukkonen jyrisi jossain etäällä sisämaassa ja meri peittyi harmaaseen sadeverhoon. Takaterassi lainehti Annikin avatessa terassin oven selvittääkseen aamun lämpötilan ja sateen laadun. Kyseessä ei onneksi ollut mikään syysmyrsky vaan sade oli lämmintä ja pehmeää. Päivä voisi hyvinkin kirkastua ja Annikki ja Vilho voisivat ehkä iltapäivällä lähteä rannalle.

Annikki antoi Vilhon vielä nukkua ja ryhtyi aamutoimiin omassa rauhassaan. Omituista, että lomalla ollessaan Annikki muuttui kuin napin painalluksesta aamutorkusta aamuvirkuksi. Lomapäivinä hän herää varhain ja nousee sängystä usein paljon aikaisemmin kuin tavallisena työpäivänään. Jokaisen työpäivän aamunahan Vilho saa nähdä  suuren vaivan saadakseen peittoihin kaivautuvan Annikin ylös vuoteesta. Mutta eihän työpäivänä ole mitään houkutusta herätä kuin aivan viime tingassa. Annikin mielestä on hyödyllisempää vetkutella vuoteessa mahdollisimman pitkään ja tiivistää aamutoimet pariin minuuttiin. Ei se työpäivä siitä sen helpommaksi ja tehokkaammaksi muutu vaikka käyttäisi aamuisin puoli tuntia kauemmin hiusten laittoon ja kokouskalenterin selaamiseen.

Viikonloppuisin Annikin ja Vilhon osat vaihtuvat. Annikin tultua kuntosalilta ja torilta, Vilho lojuu yhä vuoteessa. Erityisesti sunnuntaiaamut ovat Annikin ominta aikaa. Silloin Annikki hoitaa sanomalehden luvun lomassa puutarhaa, puuhailee keittiössä ja soittelee myös arkisin aamuvirkuille sukulaisilleen. Lomapäivien aamut ovat Annikin mielestä tavallisia sunnuntaiaamujakin parempia. Lomalla ollessa aivan arkisetkin aamutoimet tuntuvat mukavilta. Siihen vaikuttavat kiireettömyyden lisäksi tietenkin lomanviettopaikan ihanat olosuhteet. Kyllä Annikki voisi harkita, että nousisi työpäivän aamuna puoli tuntia aikaisemmin jos voisi ennen töihin lähtöä poimia puutarhasta auringon helottaessa pari appelsiinia ja puristaa niistä mehun aamiaispöytään.

Ei tänä loma-aamunakaan aurinkoappelsiineja ole saatavana. Sateen pikkuhiljaa lakatessa, Annikki puristaa tuoremehun kaupasta haetuista appelsiineista. Muuten aamuhetki sujuu kuten täydellisenä lomapäivänä pitääkin. Annikin valmistaessa aamiaista, keittiön ovelta taitaa kuulua naukaisu. Annikin avatessa ovea ensimmäinen aamiaisvieras puskee innokkaasti hänen sääriään ja kieppuu vihjailevasti tyhjän kuppinsa ympärillä. Annikki silittää kiiltäväkarvaista kollikissaa ja lupaa tuovansa heti aamupalaa. Annikki katselee hymyillen kissan touhuja ja päättää oikaista vielä hetkeksi sohvalle ennen kuin alkaa huhuilla Vilhoa aamiaiselle.