3. päivä: Bacalhauturismia Algarvessa

Tenniskentät ja rannan hiekka olisivat yöllisen sateen jäljiltä vielä märkiä. Annikki ja Vilho päättävätkin lähteä ensin tutustumaan ostoskeskuksen tarjontaan ja mennä rannalle vasta lounaan jälkeen.

Algarven rannikko Porchesista Faroon päin muistuttaa kovin Etelä-Espanjan ”Teepussi”-rannikkoa, jossa Annikki ja Vilho ensi kerran tutustuivat matkatoimistojen ”rantalomakohteiksi” nimeämiin paikkoihin. Tien ja meren välinen alue on täynnä loma-asuntoja. Välillä niitä on korkeiksi kerrostaloiksi asti mutta enimmäkseen pieninä kaksikerroksisten rivitalojen rykelminä. Liikenneympyröiden opasteissa mainostetaan milloin italialaisia, milloin intialaisia ravintoloita. Ja osuuhan silmiin se odotettu kyltti ”English breakfast”. Vilhon ajaessa kohti supermarkettia Annikki tähyää merkkejä muista kuin eläkeikäisten pohjoiseurooppalaisten asuttamista taloista. Täytyyhän turisteja palvelevien kauppojen ja ravintoloiden henkilökunnan sekä loma-asunnoista huolta pitävien siivoojien ja puutarhureidenkin asua Algarvessa. Hän huomaakin muutaman kerrostalon ja pientalon, jotka ovat selvästi vakioasukkaiden hallussa. Paikallisista asukkaista ei ehkä voi puhua vaikka Algarvessa teollisen turismin parissa työskentelee jo ainakin kolmas sukupolvi.

Faron seutu nimittäin muistuttaa teollisuusaluetta. Ympäristö on viihtyisä sievine taloineen ja vehreine puutarhoineen ja rannat ovat aivan upeita mutta teollisuusalue siitä tulee mieleen; lomateollisuusalue.

Ilmeisesti lomateollisuus kukoistaa Portugalissa, joka on muuten lähellä täydellistä konkurssia. Jo edellisellä Portugalin vierailullaan kymmenisen vuotta sitten Annikki epäili portugalilaisten ”eurokuntoa”. Maa vaikutti kaikin puolin köyhemmältä kuin naapurinsa, joka sekin on nyt vaipunut talousahdinkoon. Lama on kurittanut Portugalia jo pitkään ja tuskin kansalaisten ostovoima lähiaikoina kohenee. Päinvastoin. Iltauutiset näyttivät, miten mielenosoittajat olivat täysin tukkineet busseilla Lissabonin 25 de Abril –sillan. Lissabonissa ja muissa Portugalin kaupungeissa kymmenet tuhannet ihmiset marssivat eläkkeiden leikkauksia ja palkkojen alennuksia vastaan. Lieneeköhän Algarven suurimmassa kaupungissa, Farossa ollut mielenosoituksia? Ainakaan lama ei täällä näy samoin kuin uutiskuvissa Lissabonin ja Porton leipäjonoista.

Algarven ostoskeskuksen kaupoissa ja supermarketeissa tuntuu riittävän ostovoimaisia asiakkaita. Mutta he ovatkin suurimmaksi osaksi ulkomaalaisia lomanviettäjiä, joista urheiluvälineiden ja vaatteiden sekä ruoan hinnat ovat naurettavan alhaisia. Pienimmissä supermarketeissa on sentään portugalilaisiakin tekemässä ruokaostoksia.

Supermarketissa Annikki saakin vahvistuksen sille, että Algarvessakin on paikallista elämää eikä se ole yksinomaan lomateollisuusalue. Vahvistus hyökyy pistävänä hajuna vastaan jo kaupan ovensuussa. Sen lähde on portugalilaisten rakastama bacalhau eli kapakala. Kuivatut turskat lojuvat kaupoissa aina kelteisillään ja niiden kuvottava haju estää bacalhau-laatikoiden läheisyydessä olevien muiden tuotteiden tutkimisen. Tällä kertaa bacalhaun löyhkään on sijoitettu viinihylly ja Annikki nappaa pikaisesti ensimmäisen käteensä osuvan Alentejon valkoviinipullon ennen kuin pakenee myymälän toisessa nurkassa olevan leipätiskin ääreen.

Annikin on vaikea kuvitella, että kukaan muu kuin portugalilainen voisi tosissaan pitää bacalhausta. Ei edes norjalainen. Miksi Norja muuten myisi kaikki kuivatut turskansa Portugaliin? Vilhokaan, joka ei ole lainkaan ronkeli ruoan suhteen, ei ole kyennyt syömään tätä paikallista herkkua, jota saa levyiksi kuivattujen kokonaisten kalojen lisäksi monenmoisina valmisruokina kaupoista ja annoksina ravintoloista. Annikki sen sijaan päätti kerran luopua, ei ennakkoluulostaan vaan varmasta tiedostaan bacalhaun kamalasta mausta, ja otti taannoin rohkeasti portugalilaisessa noutopöydästä palan bacalhau-ruokaa lautaselleen. Rohkeus oli pettää ennen kuin pieni annos oli syöty loppuun mutta Annikki voi ainakin sanoa maistaneensa bacalhauta. Kokemus ei kuitenkaan lisännyt ymmärtämystä portugalilaisesta ruokakulttuurista.