Gli Scavi archeologici di Oplonti eli Oplontiksen arkeologinen alue on kymmenen metriä nykyisen Torre Anunziatan katutason alapuolella. Lippukassalta Annikki ja Vilho laskeutuvat portaita roomalaisen villa maritiman pihaan. Seuraavan kahden tunnin aikana Susivuoret eivät ehdi panna linssinsuojuksia kameroihinsa.
Annikki ja Vilho tutkivat huolellisesti roomalaishuvilan kaikki upeat seinämaalaukset ja mosaiikit mutta he haluavat myös kuvata niitä. Valokuvista näkee usein silmää paremmin parituhatta vuotta vanhojen maalausten yksityiskohdat. Annikki laskee, että hänellä on kännykkä mukaanlaskien yhteensä neljä kameraa ja Vilhollakin kolme. Eiköhän näillä laitteilla saa tarpeeksi materiaalia Annikin hataran muistin tueksi.
Alunperin 100-luvulla e.a.a. rakennettu ja pariin otteeseen laajennettu Villa Oplontis tunnetaan myös nimellä Villa di Poppea. Keisari Neron toinen vaimo Poppea Sabina nimittäin asui tässä ylellisessä huvilassa. Villa ei tosiaankaan ole ollut tavallisen turistin loma-asunto vaan sen uskomattoman hienot maalaukset ja mm. sisäpihan suuri uima-allas kielivät sen omistajan huomattavasta vauraudesta.
Annikki ja Vilho kiertävät kaikki huvilan huoneet kahteen kertaan, sen verran vetovia niiden hyvin realistisesti mm. erilaisia lintuja ja kasveja kuvaavat, hehkuvanväriset seinämaalaukset ovat. Syynä siihen, että suuri määrä maalauksia on säilynyt näin hyvässä kunnossa, on tietysti se, että Vesuviuksen purkaus vuonna 79 peitti huvilan alleen alle lähes kahdeksituhanneksi vuodeksi.
Vesuviuksen juurella on monia muitakin merkittäviä, tulivuorenpurkauksen tuhoamia roomalaishuviloita sekä kokonaisia kaupunkeja. Läheskään kaikkia niistä ei ole kaivettu esiin sillä niitä peittää tulivuorentuhkan lisäksi moderni asutus. Osa, lähinnä ryöstöaikeissa esiinkaivetuista asumuksista on vuosisatojen aikana ehtinyt peittyä uudelleen näkyvistä kuten mm. Boscorealessa on käynyt.
Annikin ostamiin yhdistelmälippuihin kuuluu Villa Poppean ja Pompein lisäksi myös Boscoreale. Pompei olisi aivan liian iso kohde vierailla samana päivänä Villa Poppean kanssa joten Susivuoret ajavat viiden kilometrin päähän Boscorealin museolle. Jätettyään autonsa roskaisen asuinkadun varteen, he kiertävät korttelin jalan museolle. Aivan museon pihassakin olisi ollut parkkipaikkoja ja se vahvistaa Annikin arvauksen, ettei juuri kukaan vaivautuisi tulemaan Boscorealeen jos käynti siellä ei olisi liitetty samaan lippuun sellaisten huippukohteiden kuin Villa di Poppea ja Pompei kanssa. Pienessä modernissa museossa on Susivuorten lisäksi vain yksi muu vierailija vaikka se on lajissaan pätevä. Museon kokoelma on etupäässä vieressä sijaitsevasta Villa Reginasta, joka sekin jäi Vesuviuksen purkauksen alle.
Toisin kuin keisarillinen luksushuvila Villa di Poppea, Villa Regina oli enemmän maatila kuin kesähuvila. Siellä tuotettiin merkittäviä määriä oliviiöljyä ja viiniä, kenties juuri Villa di Poppean vieraiden käyttöön. Boscorealen museon esineet liittyvätkin suurelta osin oliivin- ja viinintuotantoon ja maatalouteen. Itse villaa voi katsella vain ylhäältä aidan takaa. Sen tehtyään Susivuoret kävelevät roskakasojen ohi takaisin autolleen ja palaavat yhä siistimmiksi muuttuvien pikkupaikkakuntien kautta kahdenkymmenenviiden kilometrin päähän lähes roskattomaan Lauroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti