Hae tästä blogista

torstai 28. maaliskuuta 2019

7. päivä: Kukat ja napolilainen pizza rauhoittavat sielun ja ruumiin

Vilho jää puuhailemaan pellettikamiinan ääreen kun Annikki sujauttaa puutarhasakset ostoskassiin ja sanoo lähtevänsä vielä pienelle kävelylle ennen auringonlaskua. Annikilla on pation nurkassa useita hienoja oksia mutta ikebana-asetelmaan tarvittaisiin muutama kukkakin. Hän ei raaski leikata pation ruukuissa olevia, vielä kasvukautensa alussa olevia kukkia eikä alarinteen aidattuun puutarhaankaan sovi mennä. Niinpä Annikki kurvaa kapealta kujalta ylös pienelle kirkolle vievälle polulle. Sen varressa on monenmoisia, lähinnä rikkaruohoiksi luokiteltavia valkoisia ja sinisiä kukkia ja rinteen pähkinälehdot loistavat keltaisina villeistä kehäkukista. Kun Annikki napsaisee suurten pähkinäpensaiden seassa kasvavasta villiomenapuusta kukkivan oksan, on hänellä enemmän kuin tarpeeksi materiaaleja pariinkin asetelmaan .

Aurinko on jo laskemassa kun Annikki palaa kukkakasseineen alas Lancellottin linnalle. Näkymä vuorenrinteen taakse painuvan auringon kultaamaan laaksoon on rauhoittava. Kukka-asetelmastakin, jonka Annikki tekee olohuoneen kaapista löytyneeseen, hänestä jotenkin levottoman ja jopa mauttoman näköiseen lasimaljakkoon, tulee seesteinen. Onhan ikebana-asetelman teko prosessi, jonka lopputulos heijastaa taiteellisten pyrkimysten ohella  tekijänsä mielentilaa.

***
Annikin saatua kukka-asetelmansa valmiiksi, aurinko on jo laskenut. Valaistu Castello Lancellotti on jylhän näköinen tummaa iltataivasta vasten Susivuorten laskeutuessa linnan sivuitse Lauron keskusaukiolle päämääränään paikallisten  kehuma pizzeria. Annikki ja Vilho ovat nimittäin päättäneet, että kun Napolin tienoilla ollaan, syödään kunnon napolilaiset pizzat.

Sellaiset he pian saavatkin asettauduttuaan pizzeria Kiponin yläkerran ruokasaliin. Vilhon valitsemassa pizzassa on puhvelinmaitomozzarellaa ja sieniä. Annikin pizza on Pomodoro di San Marzano DOP eli siinä on mozzarella di bufalan ja basilikan lisäksi reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä San Marzao sul Sarnossa kasvatettuja San Marzanon tomaatteja. Vilhon lailla Annikkikin pitää pizzastansa vaikka hän yleensä suosii erittäin ohutpohjaista, ns. roomalaista pizzaa. Napolilaisen pizzan pohja on siihen verrattuna paksu. Lisäksi puu-uunissa paistetun napolilaispizzan reunat ovat kuhmuraiset ja toisinaan vähän hiiltyneet. Yhteistä napolilaiselle ja roomalaiselle pizzalle on se, että kumpaakaan ei panna ylettämästi täytteitä. Niinpä sekä edulliseen ateriaansa että saamaansa mutkattoman ystävälliseen palveluun tyytyväiset Susivuoret jaksavat helposti kiivetä takaisin kotilinnalleen.

Ei kommentteja: