Hae tästä blogista

maanantai 25. maaliskuuta 2019

4. päivä: Annikki virkeänä Campitello Matesessa

Yö Molisen takamailla on ollut kerrassaan rauhallinen. Herkkäuninen Annikki on nukkunut aamukahdeksaan asti kuin tukkki. Leväytettyäään ikkunaluukut auki, Annikin on vaikea uskoa, että tänään ei ole varhainen sunnuntaiaamu vaan arkinen maanantai. Mistään ei kuulu liikenteen tai työkoneiden ääntä ja kylän pari koiraakin pitävät kuononsa kiinni.

Vaikka tänään ei tarkenekaan pelkässä T-paidassa kuten eilen, Annikki levittää käsiinsä ja kasvoihinsa aurinkovoidetta. Vilho on nimittäin keksinyt, että nyt lähdetään Susivuorten talon takana kohoaville vuorille. Keväisen vuoriston aurinko on todella kirkas ja päivän kova tuuli varmasti edesauttaisi nenäpään palamista ilman suojaavaa voidetta.

Annikki on yllättynyt, että Campitello Mateseen vievä mutkikas tie on näinkin leveä. Vuoristotien leveyden lisäksi sen lukuisat levikkeet kielivät siitä, että sen päässä on suosittu hiihtokeskus. Maaliskuun loppupuolella turistilaumoja ei kuitenkaan näy ja Vilho saa ajella muilta autoilijoilta rauhassa rinnettä ylös kohti lumihuippuisia vuoria. Annikkia epäilyttää Monte Miletton lumitilanne; hiihtokeskuksen verkkosivujen mukaan iso osa sen laskettelurinteistä on auki. Miten täällä pärjää ilman suksia ja lumikenkiä kun tienvarressa olevat aurauskepitkin ovat vähintään nelimetrisiä?

Ylhäällä hiihtokeskuksessa talven hurjin meno näyttää laantuneen. Vai pitäisikö sanoa, että sen huippuvuodet ovat kokonaan takana päin? Aika väsähtäneiltä ja jotenkin 80-lukulaisilta sen pari hotellia ja loma-asuntobunkkeria Annikista näyttävät. Kiinni olevan urheiluvälinekaupan edessä on merkillinen, keskeneräiseksi jäänyt rakennelma. Mitähän tuon järjettömän pyramidin funktioksi oltiin aiottu, Annikki ihmettelee. Alueen parkkipaikoista on auki vain aukio suksivuokraamoiden tuntumassa ja sinne Susivuoret autonsa jättävät. Koko päivän parkkimaksu on 3 euroa.

Ylätasanko, jolle rinteiltä lasketellaan on lumeton mutta ylempänä on vielä sen verran lunta, että ainakin yksi hiihtohissi on toiminnassa. Rinteitä horjahtelee alas muutama lumilautailija mutta suurin talviurheilurieha näyttää olevan laskettelurinteen alapäässä, jossa annetaan laskettelun alkeisopetusta.

Susivuoret eivät laskettelusta perusta vaan suuntaavaat kävellen rinteille. Kovin korkealle he eivät pääse kun lunta alkaa olla liikaa. Maisemat ovat komeat 1500 metrin korkeudestakin, jonne he jyrkkää rinnettä kiiveten pääsevät. Saadaanpahan raitista ilmaa, Annikki toteaa kun tuuli yltyy niin navakaksi, että on viedä pipon hänen päästään.

Ei kommentteja: