Maaliskuun lopun lauantaiaamu on kerrassaan upea Susivuorten ajaessa kotikatuaan Via Anxuria pitkin ylös rinnettä aina Tempio di Giove Anxurille asti. Autoliikennettä ei ole nimeksikään vaan muut Terracinan korkealle kukkulalle menijät ovat muutama lenkkeilijä ja pyöräilijä.
Näkymät merelle ja Circeon niemelle ovat hienot. Vielä kiinni olevan lippukassan takana häämöttävän temppelinraunioilta voisi nähdä vieläkin paremmin etelään Napolin suuntaan mutta Susivuoret tyytyvät pikaiseen visiittiin kukkulan laelle. Vilho tietää kertoa, että roomalaisaikaisesta Jupiterin temppelistä ei ole juuri mitään alkuperäistä jäljellä. Vaikuttavimmillaan vahvasti rekonstruoidut temppelinrauniot taitavatkin olla nähtynä alhaalta mereltä päin.
Terracinasta Susivuorten matka jatkuu sisämaahan päin. Lago di Fondin rannoilla on vihannes- ja hedelmätarhoja mutta maaston muuttuessa mäkisemmäksi maisemaa hallitsevat yhä enemmän niityt ja oliivilehdot. Pikkukaupunkien läpi vievä tie on tämäkin huonossa kunnossa ja Vilho joutuu vähän väliä väistelemään teräväreunaisia kuoppia. Paikallisia eivät kuopat, eivätkä tietysti nopeusrajoituksetkaan hidasta vaan he kaahaavat mutkissakin nasta laudassa.
Tämä osa Laziota ja sen pikkukaupungit kuten Lenola, Pico ja Montecorvo ovat Susivuorille entuudestaan täysin tuntemattomia. Ainoastaan Aquino kuulostaa tutulta nimeltä mutta ei Annikki tiennyt, että Tuomas Akvinolaisen kotikaupunki on täällä päin Italiaa. Sen sijaan Monte Cassino on Susivuorille tuttu paikka kirkko- ja sotahistorian kirjoista.
Benedictus Nursialainen perusti Monte Cassinon laelle luostarin jo 500-luvun alkupuoella. Sittemmin tämä ihkaensimmäinen benediktiiniläisluostari on hävitetty monta kertaa. Viimeisin, ja täydellisin tuho tapahtui Monte Cassinon taistelussa 1944. Susivuoret käyvät katsomassa sodan jälkeen kokonaan uudelleen rakennettua luostaria vain nopeasti ulkoapäin. Annikkia ja Vilhoa kiinnostavat suurta luostarirakennusta enemmän sieltä avautuvat maisemat lumihuippuisille vuorille.
Vähän alemapana vuoren rinteellä on puolalainen sotilashautausmaa. Siellä lepää 1051 Monte Cassinon taistelussa kaatunutta puolalaissotilasta. Hautausmaan yhteydessä on pieni näyttelytila. Susivuoret ahtautuvat sinne puolalaisryhmän sekaan vilkaisemaan pari esinevitriiniä ja valokuvat viisi kuukautta kestäneestä taistelusta.
Palattuaan Monte Cassinon rinteiltä roomalaisraunioiden ohi alas Cassinon kaupunkiin, Susivuoret ottavat seuraavaksi päämääräkseen maakunnan, jota ei kuulemma ole olemassakaan eli Molisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti