Pariisin marraskuisesta terroristi-iskusta on nyt tasan neljä kuukautta. Jokohan Annikin anoppi olisi lakannut murehtimasta sitä, että Vilho vaimoineen on matkustamassa “vaaralliseen” paikkaan. Se taitaa olla turha toivo sillä ainahan äiti (aikamies)pojastaan huolehtii. Ei siinä auta sekään, että Vilho on monta kertaa vakuuttanut, että Susivuoret matkustavat tälläkin kertaa aivan tavalliseen, perusturvalliseen eurooppalaiseen kaupunkiin eikä heillä ole pienintäkään aikomusta riskikäyttäytymiseen. Pari henkisesti nyrjähtänyttä tyhjäntoimittajaa ei vaikuta siihen, missä Susivuoret lomailevat. Vaikka huumehöyryiset terroristit onnistuivatkin murhaamaan kymmeniä ihmisiä Pariisissa viime marraskuussa, ei Ranska matkailumaana ole mitenkään verrattavissa esim. sisällissotaan käyvään Syyriaan, diktatoriseen Pohjois-Koreaan tai edes liikennehäirikköjen ja juoppojen Suomeen.
Illalla, Annikin aloittaessa pakata laukkuaan ja selatessa samalla sähköposteja, iPadin näyttöön tärähtää Le Figaron uutinen: Pariisin iskusta etsitty terroristi on pidätetty Brysselin Molenbeekissä. Ranskan tv näyttää, kuinka iskujen pääepäiltyä, Salah Abdeslamia raahataan poliisiautoon. Annikki arvelee, että tämä tulee varmasti olemaan ranskalaisten uutisten ykkösaiheita koko Susivuorten loman ajan.
Annikin ja Vilhon edellisestä Pariisin matkasta on niin monta vuotta, että on mielenkiintoista nähdä, miten Ranskassa tiedotusvälineet ovat kehittyneet noista ajoista, jolloin uutisointi oli muutaman surkean päivittäisen tv-uutislähetyksen ja perinteisten päivälehtien varassa. Somella ei tuolloin ollut nykyisenkaltaista mediaroolia kun esim. Twitteriäkin oltiin vasta julkaisemassa. Annikki muistaa miten Susivuoria ärsytti kymmenen vuoden takainen niukka uutistarjonta. Ranskan tv:ssä ei oikeastaan ollut vielä varsinaisia uutiskanavia ja sen pääkanavan uutislähetyksissä oli maalis-huhtikuun aikana vain kolme aihetta ja niitä jokaista käsiteltiin päivittäin koko neljän viikon ajan. Tästä päivittäisestä kertauksesta johtuen Annikki muistaa vieläkin ne ns. uutisaiheet loputtomasti toistettuine filminpätkineen. Kuukauden uutisanti oli silloin tällainen: 1) ranskalaiset osoittavat peloissaan mieltään karhuja (kyllä! kyseessä olivat nuo perin harvinaiset metsäneläimet) vastaan, jollainen ehkä kenties mahdollisesti oli nähty Keski-Ranskassa, 2) takavuosien tennistähti Yannick Noahin poika Joakim aloitti koripallouransa NBA:ssa ja 3) CPE eli Contrat Première Embauche. Saadakseen selvää siitä, mistä tässä nuorten työllistymistä edistämään luodusta CPE-työsopimuksessa oli oikeastaan kyse, Annikin piti lukea Le Monde -lehden rutikuiva monisivuinen artikkeli. Sen sijaan karhut ja Joakimin Le Monde mainitsi Le Figaron ja muiden päivälehtien tavoin vain lyhyesti ja ainoastaan parina päivänä. Koska ranskalaisista tv-kanavista ja lehdistöstä ei ollut kertomaan sen paremmin maailman kuin kotimaankaan tapahtumista, Annikki osti muutaman kerran lehtikioskista italialaisia päivälehtiä. Esim. La Repubblicassa kirjoitettiin analyyttisesti parhaillaan vasta hiipumassa olevista levottomuuksista Pariisin lähiöissä sekä käynnissä olevasta yliopisto-opiskelijoiden lakosta. Ranskalaismediaa nämä banlieu-mellakat eivätkä Sorbonnen sulkeneet barrikadit juuri kiinnostaneet.
Jottei täysin vaipuisi muistelmaan edellistä yhdessä Vilhon kanssa tehtyä Pariisin matkaa, Annikki vilkuilee uutislähetyksessä meneillään olevaa katuhaastattelua. Ilta taitaa olla Pariisissa viileä sillä toimittaja hytisee toppatakissaan ja kaulaliinassaan. Ohikulkijat näyttävät kaikki pukeutuneen tummiin talvivaatteisiin ja monilla heistä on myssy päässään. Annikki päättääkin, että hän lähtee matkaan poplarin sijaan mustassa takissaan, jonka alle sopii hyvin lämmin neuletakki. Matkalaukkuun hän kuitenkin pakkaa heleänvärisen kevättakkinsa. Ensi viikoksi Pariisiin on luvattu melko lämmintä säätä ja jos aurinko vähänkin pilkahtaa, pariisittaret vaihtavat oitis tummat talvivarusteensa tyylikkäisiin kevätvaatteisiin. Näin Annikkikin aikoo tehdä vaikka Susivuoret tuskin tulevat flaneeraamaan Pariisin kaikkien hienoimmilla alueilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti