Vain pari minuuttia siitä kun asunnon vuokraemäntä on poistunut toivottaen Susivuorille hyvää lomaa, Annikin puhelin pärähtää soimaan. Unohtikohan madame jotain Annikki tuumii kännykkäänsä hamuten. Soittaja onkin Annikin äiti, joka kuultuaan Annikin jo olevan Pariisissa, tiedustelee kaupungin säätä ja sitä, onko kissoja näkynyt. Pariisin taivas on tasaisen harmaa eikä ainakaan suurella sisäpihalla, jonne Annikki tähyilee olohuoneen ikkunasta ole yhtään kissaa. Niitä on varmaankin viereisellä Père Lachaisen hautausmaalla, joka pilkottaa naapuritalojen välistä.
Pariisi on Annikin äidin lempikaupunki ja äitinsä kanssa Annikki on viimeksi kaupungissa ollutkin. Selostettuaan äidilleen tämänkertaisen pariisilaisasuntonsa sijainnin ja näkymät, Susivuoret asettuvat taloksi vuokraamaansa asuntoon Pariisin 11e arrondissementissä. Kaupunginosa on samoista syistä sama, jossa Susivuoret viimeksikin asuivat. Se on kohtuuhintainen ja rauhallinen, tavallisten pariisilaisten asuinalue, jossa on paljon hyviä leipä-, vihannes- ja lihakauppoja ja pieniä supermarketteja sekä kahviloita ja bistroja ilman turhaa turistihössötystä. Viereisten arrondissementtien ollessa 3. ja 4., useimmat kaupungin nähtävyyksistä ovat kuitenkin kävelymatkan päässä. Annikki tosin epäilee, että tällä kertaa kaukaisempiin Le boulevard périphériquen sisäpuolisiin kaupunginosiin jouduttaisiin menemään metrolla. Vielä kymmenen vuotta sitten Annikki kiersi Vilhon perässä kaikki Pariisin 20 arrondissementtiä jalan.
Tämänkertainen asunto on aika sokkeloinen mutta valoisa. Asunnon erikoisuutena ovat afrikkalaiset koriste-esineet ja sen isännän ilmeisesti itsensä tekemät lukuisat lasiset lampunvarjostimet. Aikansa valokatkaisimia napsuteltuaan Annikki saa valot syttymään myös pöytävalaisimeen, jonka lasivarjostimeen on kuvattu ilveksen naama. Asunnon monikulttuurista sisusta täydentävät sen kiinalainen kaappi ja sohvapöytä ja intialaiset tuikkuastiat sekä jotain omituista modernia maalaustyyliä edustava makuuhuoneen taulu. Kummallisista yksityiskohdista huolimatta asunto on oikein mukava ja siellä on harvinaisen paljon säilytystilaa omille tavaroille. Lyhyeksi aikaa vuokrattavat pariisilaisasunnot kun tuppaavat olemaan täynnä omistajien kirjoja, vaatteita, soittimia ja kaikkea mahdollista muuta tavaraa. Vilho vähän kiukuttelee asunnon kovaa vuokraa mutta Annikki vakuuttaa, että Pariisin nykyiseen hintatasoon suhteutettuna näin suuri ja erittäin hyvin varusteltu asunto kaupungin keskustassa on suorastaan edullinen.
Lähikaupoista tultua Vilho ihmettelee sitä, miten pariskuntamme sai kulumaan pariin ostoskassilliseen niin paljon rahaa. Annikin latoessa ostoksia jääkaappiin ja ruokakaappeihin, Vilho tutkii kauppakuitteja. Lopulta seitsemänkymppiä ei olekaan paljon puolen viikon elintarvikkeista ja lukuisista viinipulloista.
Kauppareissun jälkeen Annikki jää olohuoneen sohvalle järjestelemään varusteitaan Vilhon mennessä suoraan torkuille. Kauaa ei Annikkikaan jaksa katsella kirkontornien taustalla harmaana roikkuvaa taivasta vaan kömpii Vilhon viereen päiväunille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti