Pyykki pyörimään, astianpesukone päälle ja Annikki on valmis päivän kaupunkikierrokselle. Vaikka hän on yöllä herännyt viiltävään polvikipuun, matkaan lähdetään jalan. Kyllä Annikki voi särkylääkkeen voimalla aina muutaman kilometrin kävelylenkin tehdä kun nyt ei ole sen lisäksi tarkoitus mennä kiertelemään tuntikausiksi museosaleihin.
Bastiljin ja Bassin de l’Arsenalin ohitettuaan Susivuoret kääntyvät kaksiosaiselle Pont de Sullylle, joka vie heidät Institut de Monde Araben eteen. Siitä alkaa Boulevard Saint Germain, joka johtaa Quartier Latinin halki aina Hôtel National des Invalidesille ja Napoleonin haudalle asti. Latinalaiskortteli vetää paljon turisteja ja heitä on bulevardin kuulujen kahviloiden Les Deux Magots, Café de Flore, Le Procope ja Brasserie Lipp katuterasseillakin. Mahtaneeko sekaan mahtua enää yhtään pariisilaista älykköä? Ainakaan Place Sartre-Beauvoirilla heitä ei näy.
Vilhoa ei Saint Germainen kuhina miellytä ja Annikinkin on myönnettävä, että 6e arrondissement on meluisempi ja pölyisempi kuin hän muistikaan. Kahviloiden ulkopöytien ja hamppareiden väisteleminen rahjustavien mummojen ja löntystelevien turistien seassa on jokseenkin rasittavaa. Vilho olisi ollut valmis kääntymään jo Clunyn kulmilla tutun kirjakaupan kohdalta kohti Seinen rantaa mutta Annikki halusi jatkaa bulevardia pitkin aina tänne Abbaye de Saint Germain des Prés'lle asti. Viisisataaluvulla perustetusta benediktiiniläissluostarista ei ole jäljellä kuin luostarikirkko. Kirkon edustalla keski-ikäinen mies katsoo pitkään Annikin uutta italialaista kevättakkia ja mutisee jotain sellaista kuin “excellant choix”. Samoilla kulmilla kommentoitiin samaan tapaan aikanaan Annikin oranssia mokkajakkua. Silloinen kommentoija taisi olla pari-, kolmekymmentä vuotta tämänpäiväistä nuorempi.
Romaanista tyyliä edustava Église de Saint Germain des Prés on kai Pariisin vanhin kirkko ja siellä pyöriikin pari turistia kirkon seinä- ja lasimaalauksia tähystellen. Tai ehkä he ovat tulleet katsomaan René Descartes’n hautaa. Tämä Krstiina-kuningattaremme Ruotsin kylmyydessä kuollut ranskalaisfilosofihan sai 1800-luvun alussa kolmannen hautapaikkansa Saint Germain des Prés'tä.
Annikki ja Vilho jatkavat matkaansa L’Université Paris Descartes’n viertä Institut de Francen edustalle ja ylittävät Seinen Pont des Arts'ia pitkin. Sen sijaan, että suuntaisivat suoraan Rue de Rivolille ja kohti yhdellä kaupungin vanhimmista aukioista seisovaa yksinäistä tornia La Tour Saint-Jacque, Susivuoret pujahtavat portista Le Louvren sisäpihalle Cour Carréelle. Sieltä matka jatkuu Centre Pompidoulle ja Fontaine Stravinskylle. Säveltäjän nimikkosuihkulähteesssä ei ole kuin loraus vettä ja siksi sen härvelit eivät ole nyt liikkeessä.
Marais’n pikkukatuja pitkin päästään takaisin Place de Bastillelle, jolta alkaa viimeinen vilkas katuosuus. Kotikortteleissa meno rauhoittuu ja ilmanlaatu paranee kadun noustessa loivasti mäkeä ylös. Kotiovella Vilho pysäyttää sporttrackerinsa. Susivuorten pienelle kävelylenkille tuli pituutta yli 12 kilometriä. Yhdessä Annikin aamuisen liha- ja leipäkauppakierroksen kanssa se arvatenkin tarkoittaa sitä, ettei illalla särkylääkkeeksi riitä punaviinilasillinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti