Keittiöstä leviää herkullisia tuoksuja ja Annikki nousee sohvalta kurkistamaan, mitä Vilho siellä puuhailee. Liedellä porisee parikin kattilaa ja Vilho kertoo käyttäneensä ruokaa valmistaessaan kaikkia keittiöstä löytämiään sipuleita ja mausteita. Annikki maistaa lihapadan lientä ja nyökkää tyytyväisenä; Provencen yrtit ja Maghrebin tulinen harissa on loistava makuyhdistelmä.
Vaikka Annikista on mukavaa laittaa ruokaa ulkomailla, juuri nyt hän ei olisi jaksanut ryhtyä kokkaamaan. Hän suunnittelee paistavansa ankanlihan vasta huomenna kun olisi ostanut siihen sopivan Pinot Noir -viinin. Pääsiäisaterian lammaskin on vielä hankkimatta sillä kahden lähimmän boucherien valikoima ei Annikkia tänään innostanut. Huomenna ehtisi käväistä kolmannessa lihakaupassa, josta Annikki toissa päivänä hankki ainekset Vilhoa kovasti miellyttäneeseen ateriaan Paupiette de veau.
Susivuorten matkaillessa Vilho laittaa usein lounasta mutta päivällisten ja illallisten valmistamisesta vastaa yleensä Annikki. Hänen täytyy kuitenkin olla innostumatta liikaa toreilla ja herkkukaupoissa ruokaostoksia tehdessään. Jos loma-asunnon jääkaappi täyttyy paikallisista herkuista, Annikin mahdollisuudet päästä ravintolaan syömään jotain sellaista, jota hän ei itse osaa tai viitsi laittaa, ovat vähissä. Ranskassa hänen toiveenaan on aina päästä syömään ravintolaan, jonka tarjontaan kuuluvat Les fruit de mer. Vaikka Pariisi on kaukana Ranskan todellisista osteri-, simpukka- ja hummeriseuduista, löytyy pääkaupungista monen monituista ravintolaa, joista näitä merenherkkuja saa kohtuuhintaan. Onneksi Vilhokin pitää nilviäisistä ja äyriäisistä ja Annikki onkin varma, että löytää aivan lähipäivinä itsensä sinisimpukkapadan äärestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti