Annikki ei Baleaarien loman viimeisenä aamuna ryhdy varta vasten laittamaan aamiaista vaan kantaa terassin pöytään illalla valmiiksi puristamansa lasilliset appelsiinimehua ja mikrossa lämmittämänsä tortillan. Vaikka paluulento olisi vasta iltapäivällä, eivät Susivuoret pysty lähtöpäivinä nauttimaan aamiaisestaan ja muista tavallisista aamutoimistaan samalla tavoin kiireettömästi kuin muina lomapäivinään.
Lähtöpäivänä täytyy tyhjentää jääkaappi ja vaatekomerot ja tarkistaa vielä kerran ettei mitään unohdu eteisen naulakkoon, kirjahyllyyn tai sohvatyynyjen väliin. Vaikka siivooja useimmiten tulee jo samana päivänä, Susivuoret tyhjentävät aina jäte- ja kierrätysroska-astiat ennen lähtöään. Kun loma-asunnon avaimet jätetään olohuoneen pöydälle ja ovi painetaan lukkoon, asunnon on näytettävä siltä, ettei siellä oltaisi oltukaan.
Tuulilasiin ropisee pari sadepisaraa kun Susivuoret pääsevät Felanitxin kautta Palmaan johtavalle tielle. Edessäpäin on tumma pilvi, jossa välähtelee salamoita. Pieni ukkoskuuro on kuitenkin hyvin paikallinen ja päivän ajo- ja lentosäästä tulee hyvä.
***
Annikki oli aavistellut, että Espanjan kolmanneksi vilkkaimmalla Palman lentokentällä olisi ruuhkaista mutta laukkujen jättö ja turvatarkastus sujuvat ilman pienintäkään jonotusta. Baareissa ja kahviloissakin on väljää. Vaikka Mallorcan turistialueiden brittipubien joukosta on turha etsiä saksalaista ravintolaa, lentokentän suurin ruokapaikka on se, josta saa currywurstia, prezeleitä ja saksalaista olutta. Saksalaismuonan sijaan Annikki haluaisi jotain viereisestä deli cafésta mutta pitää pienten salaattiannosten hintoja turhan korkeina. Hetken harkittuaan Susivuoret istuvat hampurilaisbaarin pöytään ja Annikki hakee tiskiltä edulliset mutta tuhdit hiilihydraattipläjäykset.
Edessä olevat kaksi lentoa ovat lyhyitä mutta lentomatkailuun liittyy aina odottelua, jonottelua ja turhaa hortoilua transitterminaaleissa. Siksi Susivuoret asennoituvat alusta alkaen siten, etteivät turhaan väsytä ja hermostuta itseään vaan yrittävät nauttia kentillä ja koneessa tarjolla olevista pienistä iloista. Silloin ei tule tunnetta, että matkustuspäivä on täysin hukkaan heitettyä aikaa.
Saksalaisyhtiön lento Palmasta Zürichiin sujuu mukavasti vaikkei Annikki edes vielä käytä Vilhon tarjoamaa mahdollisuutta tilata samppanjaa. Kuten tulomatkalla, koneen ikkunasta voi nähdä S'Albuferan kosteikkoalueen ja Cap de Formentorin rantoineen. Menorcan kohdalla pilvet peittävät näkymän mutta Ranskan rannikolla Annikille ja Vilholle tutut Camargue, Calanques de Marseille ja Marseillen kaupunki satamineen näkyvät hienosti. Annikki pitää siitä, että Alppeja ylitettäessä koneen kapteeni kertoo mitä vuorenhuippuja milläkin puolella konetta on nähtävissä. Mont Blancin ohitse lennetään kaikkien matkustajien tähyillessä vasemmalle. Tietäen Vilhon mieltymyksen katsella Alppeja järvineen korkeuksista, Annikki onkin valinnut hänelle ikkunapaikan koneen vasemmalta puolelta.
Kohtuuhintaiset ja aikataulultaan inhimilliset lennot ovat puolestaan ainoa syy siihen miksi välilaskupaikkana on Sveitsin Zürich. Annikki yleensä välttelelee Zürichin lentokenttää vaikka koneenvaihto on siellä helppoa. Se on nimittäin profiloitunut palvelemaan toisentyyppisiä asiakkaita kuin kohtuullisen pienellä budjetilla matkustavat Susivuoret. Siellä putiikeissa myydään Venäjän kalleinta kaviaaria, Lindtin käsintehtyä suklaata, Patek Philippen kelloja ja muita ylellisyystuotteita ja sen kahviloista ei saa edes kahvikupposta alle viidellä Sveitsin frangilla.
Susivuoret syövätkin vain Annikin laittamat isot bocadillot mutta säästävät ensimmäisellä lennolla tarjotut Lindtin - ei tosin käsintehdyt - suklaasydämet seuraavalle lennolleen. Annikista on älytöntä, että niissäkin Euroopan maissa, joissa juomakelpoista vesijohtovettä on yllin kyllin, ihmisiä yritetään tappaa lentokentillä janoon. Olisiko muka mahdotonta, että odotushallissa olisi juomavesihana pahvimukeineen? Vastakkaisella penkillä istuvan pariskunnan mies käy täyttämässä vesipullonsa miestenhuoneessa mutta lentokentän vessa on sellainen globaali pöpöjen temmellyskenttä, ettei Annikki viitsi tehdä samaa. Susivuorten ei kuitenkaan tarvitse syödä jamon serrano - ja chorizo-sämpylöitään sellaisenaan sillä Zürichinkin kentällä on sentään yksi syrjäinen kioski, joka myy älyttömän hintaisen ja pahanmakuisen ranskalaisveden lisäksi vesipulloja, jotka maksavat "vain" 1,50 CHF. Hinta on jopa euron vähemmän kuin vesipulan riivaaman Suomen päälentokentällä.
Tehtyään tämän edullisen vesiostoksensa Annikki voikin lähteä kierrokselle lentokentän tax free -myymälään. Siellä hintatietoista Annikkia ei kiinnosta muu kuin tarjouksessa olevat suklaapallopurnukat. Niissä on kuitenkin Annikin mielestä enimmäkseen väärän värisiä pallosia. Hän siis marssii viereiseen suklaakauppaan, jossa Lindt & Sprünglin Lindor-pallot voi valita yksitellen. Kilohinta on hieman korkeampi kuin valkoisilla ja ruskeilla palloilla pilatuissa valmispakkauksissa, mutta nyt Annikki saa tarkalleen mieleisensä sekoituksen, jossa on punaisten klassisten maitosuklaapallojen lisäksi mm. oransseja appelsiini- ja tummanruskeita kahvisuklaapalloa. Annikin suosikki suklaavalmistajista on belgialainen Neuhaus mutta Lindtillä on erittäin kovatasoinen tuotelähettiläs ja paremmat mainokset. Annikki on selvästi Lindor-mainosten kohderyhmää sillä mainosfilmit, joissa suklaapalloja täynnä olevan tenniskassin kanssa matkustava Roger Federer joutuu seksististen lentokenttävirkailijattarien härnättäväksi, ovat hänestä mainioita ja ne myös selvästi vaikuttavat hänen ostokäyttäytymiseensä.
***
Ilta on jo hämärtynyt kun Helsinkiin lähtevä kone on valmis nousukiitoon. Kone on aivan täynnä ja kun monilla sen matkustajista on liian paljon ja liian suuria käsimatkatavaroita, ilmatarjoilijat saavat juosta koneen käytävää edestakaisin saadakseen sullottua kaikki kassit ja pussit matkatavaralokeroihin. Kuten tavallista, henkilökunta rämäyttää lokeroiden luukut kiinni siten, että mahdollisimman moni takinhiha ja repun remmi jää roikkumaan luukun välistä. Luulisi, että edes matkustajat itse olisivat sen verran kiinnostuneita omaisuudestaan, että asettaisivat ne kunnolla lokeroihin. Mutta ei kaikkia tällainen tarkkuuden ja hienotunteisuuden puute tunnu häiritsevän, Annikki miettii samalla kun edessä istuva nainen alkaa leikata sormenkynsiään niin, että kynnenpalat ovat lentää naapurin kahvimukiin.
Lentomatka kotiin sujuu kuitenkin sangen mukavasti. Juotuaan kaksi lasillista vettä, Annikki käyttää Vilhon antaman "samppanjakupongin". Ystävällinen ilmatarjoilija tuo business-luokasta tutut Virkkalan Ultima thule -lasit ja Susivuoret kilistävät tarkasti ja hienotunteisesti onnistuneen lomamatkansa kunniaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti