Susivuorten lähinaapurusto on suorastaan vilkas kun sitä vertaa kadun loppupään huvila-alueeseen. Valkoisiksi kalkituissa suurehkoissa huviloissa on jotain aavemaista; kaikki ikkunanluukut ovat suljetut, piha- ja terassivalot on peitetty muovein eikä terasseilla ole kalusteita eikä mitään muitakaan esineitä. Koko huvilakompleksi näyttää olevan pantu talvisäilöön. Myös Club Apartementos on kiinni mutta se näyttää niin ränsistyneeltä, ettei siellä ole varmaan ollut aikoihin kävijöitä.
Kadun päästä pääsee polulle, joka vie lähimälle uimarannalle. Pieni hiekkaranta on puolillaan brittiperheitä. Kaikki eivät ole vuokranneet 12 euron hintaisia, Annikistakin aika tyyriitä rantatuoleja. Vanhempien makaillessa hiekalla (ja hiekassa) pyyhkeillään, pikkulapset leikkivät vesirajassa.
Annikki ja Vilho jatkavat matkaansa jyrkälle rantakalliolla kulkevalle kävelytielle, joka kiertää parin suuren hotellin editse alueelle, jossa on tiheässä pieniä lomahuviloita. Cales de Mallorcan keskellä on muutama liikekeskittymä, jotka muistuttavat ikävällä tavalla Suomessa purkutuomion saaneita 1970-luvun ostareita. Rihkamakauppojen ja pizzerioiden joukossa on tietysti useita englantilaista aamiaista ja Guinnessin olutta mainostavia pubeja. Vaikka näkymät rantakalliolta ja ainakin osasta hotellien parvekkeista ovat hienot ja uimarannan vesi kirkasta, ei tämänkaltainen loma-alue oikein ole sitä, mitä Annikki ja Vilho lomallaan kaipaavat. He palaavatkin mielellään "saksalaiselle kesämökilleen" ja sen rauhalliselle terassille.
Vaikka päivä tuntuu Annikista ja Vilhosta liian viileältä meressä uimiseen, takaisin kotiharjulle kiivetessä tulee sen verran lämmin, että he päättävät pistäytyä uima-altaassaan. Lämpömittarin mukaan altaan vesi on kaksikymmenasteista mutta Annikista se tuntuu jäätävän kylmältä. Uimareissu jää yhtä lyhyeksi kuin kesämökillä Suomessa.
***
Vilho on huoltanut grillin ja alkaa jo sytytellä hiiliä. Annikin lieväksi yllätykseksi savupiipullinen avogrilli toimii hienosti ilman minkäänlaista käryä. Susivuoret valmistavat tuskin koskaan ruokaa sianlihasta mutta Espanjassa, jossa se on hyvin suosittua, täytyy kokeilla sitäkin. Chuletat ovat niin mahtavan kokoisia, että Annikki harmittelee, että pyysi leikkaamaan niitä peräti neljä kappaletta. Mutta mehukkaan lihan kypsyessä grillille saapuu yksi illallisvieras lisää. Riistanvärinen kolli syö hyvällä halulla chuletan rasvaisimmat palat ja jää makailemaan grillin tarviketason alle kun Annikki ja Vilho jatkavat terassi-iltaa viinilasin ääressä. Vilho ristii kissan Renéksi ranskalaisfilosofin mukaan, joka hänkin viihtyi uunissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti