Manacorin Majorca-helmitehtaan ja sen myymälän ohitettuaan, Susivuoret pääsevat Mallorcan keskellä olevalle tasangolle. Sen toisella puolella on Serra de Tramuntana, jonka terävät huiput näkyvät kauas kirkkaassa auringonpaisteessa.
Petran ja Incan pikkukaupungit ovat tasamaalla mutta Selvan ja Caimarin jälkeen tie alkaa mutkitella ylös vuoristoon. Tiet Mallorcalla, ja etenkin tämä Tramuntanan huippuja, Puig Majoria ja Puig de Massanellaa kohti vievä kapeahko tie ovat erinomaisessa kunnossa. Eipä ihme, että tiellä on todella paljon pyöräilijöitä, jotka polkevat hitaasti naama irvessä jyrkkää rinnettä ylös. Annikin maantiepyöräilyä vakavissaan harrastava tuttava tiesikin kertoa, että Mallorca on yksi pyöräilijöiden suosikkipaikka, jossa monet ammattipyöräilijätkin harjoittelevat talvikuukausina. Pyöräilyyn liittyvä toiminta kuten pyörien kuljetus- ja huoltopalvelut sekä etupäässä saksalaisfirmojen pyörittämä maantiepyörien vuokraus on merkittävä osa saaren matkailubisnestä.
Vilho ihmettelee polkijaporukoita, jotka kuvittelevat, että heitä pitäisi mutkissa ohitella vasemman pientareen kautta. Annikista nokkakolaroivia autoja suuremman vaaran pyöräilijöille tuottaa se kun he huipulle päästyään laskevat sieltä huimaa vauhtia alas tasangolle. Eihän tuossa tarvita kuin pienen pieni virheliike ja sitten jo syöksytään matalan kaiteen yli rotkoon. Onneksi useimmat polkijat pitävät vauhtinsa maltillisena myös alamäessä. Riippumatta siitä, polkevatko lukuisat keski-ikäiset pariskunnat vuoristotietä ylös- vai alaspäin, on se niin raskaan näköistä puuhaa, etteivät lomaillessaan perin laiskanpulskeiksi heittäytyvät Susivuoret lainkaan havittele viettävänsä joskus tällaista "saksalaista riemulomaa".
Tieltä on upeat näkymät ja jotta Vilhokin voisi välillä keskittyä ajamisen sijasta vuoristomaiseman ihailemiseen, Susivuoret pysähtyvät parikin kertaa levikkeille, joita löytyy retkeilyreittien alkukohtien läheisyydestä. Es Guixissa Susivuoret valitsevat sen haaran tiestä, joka vie saaren koillisosaan Pollençaan. Sóllerin suunnalta ei nimittäin ehdittäisi ennen pimeän tuloa takaisin kotiin kaakkoisrannalle. Llucin jälkeen maisemia hallitsevat erikoiset karstimuodostelmat ja Pollençaa lähestyttäessä aukeaa upea näkyvä alas merenlahdelle Badia de Pollençaan.
Tasamaalle Pollençaan päästyä Annikki ja Vilho pohtivat mahdollisuuksiaan lounastamiseen. Edessä näkyy tuttu saksalaiskauppa, josta saisi hyviä valmissalaatteja. Toisaalta Annikki oli hetki sitten huomaavinaan ravintolan, jonka ikkunassa lukee menú del día. Vilho tekeekin liikenneympyrässä ylimääräisen kierroksen ja poistuu ympyrästä tulosuuntaan. Nopeasti tarjoiltu mutkaton lounas alkupaloineen ja jälkiruokineen on onnistunut valinta ja siitä virkistyneenä Susivuoret lähtevät päivän toiselle erikoiskokeelle eli Formentorin rinnereitille.
Heti Port de Pollençan jälkeen tie nousee serpentiininä kohti Mallorcan terävää koilliskärkeä Cap de Formentoria. Parinkymmenen kilometrin pituisella matkalla avautuu aina vain huikaisempia näkymiä milloin vuorille, milloin turkoosina välkkyville merenlahdille rosoisine rantakallioineen. Niemen kärjestä, Cap de Formentorin majakalta näkee noin kuudenkymmenen kilometrin päässä siintävän Menorcan saaren.
Vilho alkaa jo hoputtaa Annikkia takaisin autolle sillä Cap de Formentorista on palattava samaa, mutkittelevaa tietä takaisin Port de Pollençaan, josta on vielä puolentoista tunnin ajomatka takaisin asunnolle. Annikki on innoissaan kuvannut jo Vilhon videokameran akun tyhjäksi. Vilho pyörittelee päätään kun Annikki seuraavaksi räpsii kamerallaan kuvia tumman punaruskeista vuohista, jotka kiipeilevät alarinteen metsiköissä. Vuohia pikkukileineen on myös alhaalla Port de Pollençan päätien varressa. Pohjoisten porojen tapaan ne myös ylittävät tien maleksimalla aivan Susivuorten auton edestä.
Alcúdian liepeillä on vilkas loma-alue. Annikki laskee, että rantatiellä on ruokapaikkojen lisäksi pieni Spar-supermarketti melkein sadan metrin välein. Iberostar-hotellejakin on useita mutta Toni-setää lippalakkeineen ei näy. Mutta hänhän taitaakin nyt olla Rafan kanssa Baselin ATP 500 -turnauksessa.
***
Annikki panee naudan välikyljykset chimichurriin marinoitumaan Vilhon viritellessä grilliä. Vilholla alkaa grillauspuuhissaan olla jo niin monta apulaista, että Annikki ruokkii kaikki kissat pienintä Kieppua lukuun ottamatta niiden yhteisruokintapaikalla vähän matkan päästä Susivuorten pihasta. Syötyään kissakööri kuitenkin palaa pian pihaan herkullisten tuoksujen houkuttelemina. Vilhon on tiukkaan sävyyn käskettävä niitä poistumaan ja tungettelevinta kaulapantakattia täytyy vähän jahdatakin pihaportista ulos. Renkku-kissalla on vakaa käsitys siitä, että se kuuluu talon väkeen ja varmistuttuaan siitä, että muut kissat ovat lähteneet, se palaa makailemaan terassin kynnysmatolle. Annikki muistuttaa kyllä Renkkua siitä, että sen olisi syytä käydä muuallakin syömässä sillä tarjoilu Susivuorten pihalla loppuisi parin päivän päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti