12. päivä: Galicialais-menorcalainen fuusiolounas ja purjehdus Palma de Mallorcan yöelämään

Annikin ja Vilhon jättäessä aamupäivällä Sa Mesquidan, tuuli on tyyntynyt kokonaan ja aurinko paistaa lämpimästi. Susivuorilla olisi pari tuntia aikaa kierrellä Menorcalle ennen kuin laiva veisi heidät takaisin Mallorcalle. Päivän kohteeksi valitaan Es Migjorn Gran ja etelärannikon Sou Bou koska alueella pitäisi olla pari talaiootti-asuinpaikkaa. Kartan mukaan asuinpaikoille ei vie tietä ja kun mitään opasteita ei löydy, Susivuoret päättävät luopua etsimisestä ja suuntaavat Sou Boun ja Sant Tomasin loma-alueiden kautta kohti Ferreriesiä.

Mutta eiköhän vain Ferreriesien tiellä ole taas tutunvärinen viitta, joka yhdessä maatilan suoramyynnistä kertovan kyltin kanssa osoittaa pienelle hiekkatielle. Susivuoret eivät tietenkään malta olla kääntymättä ylös rinteeseen vaikka olivat jo päättäneet luopua talaiootti-jahdista. Pian vastaan tulee joukko ratsastajia, joista vain nuorimmilla on kypärät päässään. Vilho ajelee hissukseen eteenpäin kunnes saavutaan suljetulle portille. Annikki avaa ja sulkee portin ja matka jatkuu maatalousrakennusten ja peltojen ohi kunnes tie käy niin kuoppaiseksi, että Vilho katsoo parhaimmaksi jättää pienen auton tien laitaan ladon edustalle. Kello alkaa olla niin paljon, etteivät Susivuoret kävele maatilalle ja jossain samalla suunnalla olevalle talaiootille asti, vaan pujahtavat sortuneen muurin raosta tutkimaan pellon laidassa olevaa suurta kivirakennusta. On mahdotonta sanoa, miltä aikakaudelta talaiootti-tyyliin kivistä ladottu pyöreä rakennus on ja mikä on sen funktio. Yhtä kaikki, syrjäisellä paikalla oleva suippokattoinen kivirakennus on komea.

***

Kun Vilhomobiili saadaan kolhuitta takaisin asfalttitielle, alkaa olla viimeiset hetket etsiä ruokapaikka ennen auton palauttamista lentokentälle. Ferreries vaikuttaa lauantainauneliaalta mutta Annikki huomaa pian ravintolan, joka voisi olla auki. Hän pujahtaa autosta tiedustelemaan tilannetta ja huiskuttaa kohta Vilholle merkin parkkeerata auto kadunvarteen ravintolasta saamansa ohjeen mukaan.

Jo ravintolan galegon kielinen nimi Rías Baixas viittaa vahvasti siihen, että sen ruokalista painottuu meren herkkuihin. Tuotuaan Susivuorille ruokalistat tarjoilijasetä käykin ulko-ovelle valvomaan sitä, miten kylmäautosta tuodaan baaritiskin edessä olevaan akvaarioon eläviä hummereita sekä ostereita ja muita nilviäisiä. Tarjoilijatytöt puolesta kantavat tuoreita kaloja isoon ikkunalliseen kylmäkaappiin. Susivuorten lounastauko on kuitenkin liian lyhyt hinnakkaiden hummereiden kanssa askartelemiseen. Vilho valitsee mutkattoman paistoksen Fritó marinero, jossa on mustekalaa ja erilaisia simpukoita. Annikki  tilaa menorcalaisella juustolla gratinoituja kampasimpukoita. Annoksia odotellessa tyhjennetään korillinen rapeakuorista leipää erinomaisen aiolin eli valkosipulimajoneesin kanssa. Annikki ei ennen Maó'on saapumistaan tiennytkään, että ranskalaisten niin kovasti rakastama majoneesi olisi saanut nimensä tämän menorcalaisen kaupungin mukaan.

Galicia, jossa Rías Baixas sijaitsee ja Menorca ovat maantieteellisesti niin kaukana toisistaan kuin kaksi espanjalaista paikkaa, Kanariansaaria lukuun ottamatta vain voivat olla. Niitä kuitenkin yhdistää mereneläviin painottunut ruokakulttuuri. Rías Baixas -ravintolan omistaja on kuulemma galicialainen ja Atlantin rannalta Galiciasta ravintolassa tarjottavat isot sinertävät hummerit, osterit ja sini- ja kampasimpukat ovatkin peräisin. Menorcan vesiltä puolestaan saadaan valtameressä elävää hummeria hieman pienempiä, oranssinruskeita hummereita sekä mustekaloja, sydän- ja veitsisimpukoita ja monenmoisia kaloja.

Aivan kuten hummereita esitellyt tarjoilija totesi, galicialaisen ja menorcalaisen keittiöiden fuusion tulos on erittäin onnistunut. Annikki ja Vilho ovat hyvin tyytyväisiä lounaaseensa, jonka kanssa Annikki nauttii lasillisen albariñoa,  galicialaista valkoviiniä. Annikki on pannut merkille, että menorcalaisten kauppojen viinihyllyissä on lähes yhtä suuri valikoima albariño-pulloja kuin Galiciassa, jossa Susivuoret ensikertaa tutustuivat tähän erinomaiseen valkoviiniin. Albariño-rypäleistä tehty raikas viini sopii hyvin merenherkkujen kyytipojaksi ja siinä on varmaan syy sen hyvään saatavuuteen Menorcalla.

Annikki viimeistelee ateriansa limón heladolla. Se on kokonainen jäinen iso sitruuna, joka on täytetty raikkaalla sitruunajäätelöllä. Galicialais-menorcalaisen lounaansa jälkeen Susivuorten on aika tankata Vilhomobiili ja jättää se Mahónin lentokentälle.

***

Auton palautus käy nopeasti ja helposti. Susivuoret harkitsevat hetken menemistä johonkin Mahónin kahvilaan tappamaan aikaa ennen laivan lähtöä. Mutta laivan lähtöterminaali on Cos Nou, joka on toisella puolella lahtea kuin kaupunki kahviloineen. On siis helpompi hurauttaa lentokentältä taksilla suoraan Cos Nouhun. Odotusaika laivaterminaalin ulkopuolella rannassa sujuu mukavasti rekkojen ja henkilöautojen laivaan lastaamista katsellen ja juoden pahvimukeista Annikin repustaan kaivamaa retkisangríaa. Ilman autoa matkustavat päästetään viimeiseksi laivaan ja heille tehdään "turvatarkastus". Annikki ei tajua, mitä järkeä on läpivalaista muutaman matkustajan käsimatkatavarat samalla kun laivaan päästetään täyteen pakattuja henkilöautoja matkustajineen ilman mitään tarkastusta.

Ro-Ro-alus Juan S. Sister irtautuu lähtölaiturista viisi minuuttia etuajassa ja lipuu hiljakseen Mahónin pitkästä luonnonsatamasta merelle. Meno on tasaista Palmaan asti sillä tuulta ja aallokkoa ei ole nimeksikään. Yläkannella olevan pienen uima-altaan ympärillä on baari ja lepotuoleja. Uima-altaassa ei ole vettä mutta baarista haetaan innokkaasti juomia ilta-auringossa nautittavaksi. Annikki ja Vilho jättävät laukkunsa lähes tyhjään leposaliin ja kiertelevät kannella katsellen Menorcan vähitellen etääntyvää rantaa. Laivan kannella lentelevät pari varpusta ja punarintaa tekevät pyrähdyksiä merellä mutta ne palaavat aina takaisin laivaan. Mahtavatko ne matkustaa Barcelonaan asti?

Annikki huomaa laatan, joka kertoo laivan rakennetun v. 1993 Suomessa Turun uudella telakalla. Täytyypä selvittää onko laiva lähtenyt Turusta Juan S. Sister -nimisenä vai onko se ehtinyt seilata aikaisemmin jonkun muun laivayhtiön kuin Trasmediterranean palveluksessa. 

Vilhon jäädessä kannelle kuvaamaan kuutamoa, Annikki löytää mielenkiintoisen verkkosovelluksen, joka näyttää kaikki lähivesillä olevat laivat ja antaa niiden liikkumisesta monenmoista tietoa. Harmi, että laivan wifi on sen verran hidas, ettei laivaseurantaa jaksa kauaa tehdä.

***

Palma de Mallorcaan saavutaan vähän yhdentoista jälkeen. Susivuoret kiiruhtavat matkalaukkuineen rantakadulle, jonka baarit alkavat täyttyä lauantai-illan juhlijoista. La Discoteca Tito’sin edessä minishortseihin ja korkokenkiin pukeutuneet pimut ottavat kuvia toisistaan. Annikki ja Vilho kääntyvät ylös rinteeseen, jossa on Palman suurinta yökerhoa vaatimattomampia menomestoja. Katu, jolla hotelli sijaitsee on onneksi hiljainen, onhan sen kulmauksessa oleva Pirjon ja Pepen suomalainen baarikin lihapullatarjouksineen sulkenut ovensa ilmeisen lopullisesti. Susivuoret ovat hotellilla juuri ennen puoliyötä ja saavat näin huoneensa ilman ylimääräisiä kommervenkkejä .

Vaatimaton ja ennen kaikkea Palman hintatasoon nähden erittäin halpa huone kelpaa yhdeksi yöksi. Vaikka huone jääkaappeineen ja kylpyhuone ovat puhtaita eivätkä haise yhtään tupakaltakaan, eivät Susivuoret sitä kelpuuttaisi pitempiaikaiseksi majapaikakseen. Sen verran nukkavieruja hostal ja sen ympäristö ovat ja Annikkia lisäksi inhottaa se, miten puiseen yöpöytään ja kylpyhuoneen ammeen reunaan on poltettu jälkiä tupakalla. Vuode on onneksi sen verran mukava, että pitkän päivän päätteeksi nautitun punaviinimukillisen jälkeen Annikki on pian unten mailla.