Annikki ja Vilho katsovat kuuliaisesti pari lyhyttä
filmiä Torre D'en Galmesin lippupisteellä. Visuaalisesti
talaiootti-kylän elämästä kertova pätkä on kiva mutta kummastakaan filmistä ei
saa paljoakaan tietoa talaiootti-kulttuurista. Ei siitä taideta kovin paljon
tietääkään mutta sekin auttaisi jos sanottaisiin, ettei talaioottien etnisestä
alkuperästä, kielestä, uskonnosta, yhteiskuntajärjestyksestä, elinkeinoista
jne. ole saatu selville mitään ja kaikki opasteissa esitetyt jutut ovat vain
tulkintaa ja arvailua.
Annikki
on parissakin lippukioskissa selaillut kirjoja, joissa esitellään lähinnä kuvin
Menorcan talaiootti-kohteita mutta jättänyt yhden melko hyvältä vaikuttaneen
teoksenkin ostamatta. Susivuoret yrittävät nimittäin noudattaa tiukkaa linjaa
siinä, ettei kotiin hankita yhtään kirjaa ennestäänkin täpötäysiin kirjahyllyihin
pölyttymään. Jos tuntuu, että on aivan pakko saada omakseen joku tietty
kirja, on ensin päästävä eroon viidestä muusta teoksesta. Annikki on kantanut
kassikaupalla kirjoja divareihin yms. mutta se on monin tavoin niin
turhauttavaa puuhaa, että hän nykyään harkitsee tarkkaan kannattaako jonkun
nopeasti lukaistavan opuksen takia ryhtyä tähän pakolliseen hävitysoperaatioon.
Toki Annikki pystyy usein välttämään kirjojen hävityspakkoa lataamalla niitä punakantiseen
Kindleensä, joka mahtuu kirjastoineen hän pienen yöpöytänsä laatikkoon.
***
Itse Poblado talayótico Torre D'en
Galmesin laajalle alueelle
levittäytyvä talaiootti-kylä on reilun puolen kilometrin päässä lippu- ja
infopisteestä. Kylä on mäkisessä maastossa ja sen korkeimmalta kohdalta,
vartiotornilta näkee merelle. Alueella on lukuisa jäännöksiä
talaiootti-taloista, joissa on asuttu ja joita on muuteltu vielä
roomalais- ja maurilaisajoilla. Myös asuin- ja varastoluolat ovat olleet
talaioottikulttuurin tuhoutumisen jälkeen satoja vuosia uusiokäytössä.
Eräässäkin kallioon hakatussa suuressa luolassa on toiminut oliiviöljyn puristamo.
Torre D'en Galmesissa on myös jäänteitä talaioottien veden
keräyssysteemistä. Kallioon kaiverrettujen pienten pyöreiden altaiden ja niitä
yhdistävien matalien kourujen avulla sadevettä kerättiin maanalaiseen säiliöön.
Matalat altaat kuhisevat hyttysten toukkia ja Annikki pohtii liekö kylässä
kärsitty esihistoriallisella ajalla malariasta. Seutu ei kuitenkaan ole mitään
malariahyttysten suosimaa rämettä vaan ainakin nykyisin se on kuivaa
sekametsää.
Se,
että kylässä on niin monia asuinkerrostumia löytöineen vaikeuttaa entisestään
sen esihistorian selvittämistä. Alueen laidalla on keskeneräiset arkeologiset
kaivaukset ja Annikki epäilee, ettei niidenkään tuloksena talaiootti-kultturista
saada mitään uutta tietoa. Kaivausten päätarkoituksena kun näyttää olevan
rekonstruoida talaiootti-taloja vapaan mielikuvituksen pohjalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti