3. päivä: Passeig Marítim eli Annikki Palman maratonilla

Annikkia sieppaa laivayhtiön huonot verkkosivut, joilla ei suostuta millään kielellä kertomaan sitä, mistä Palman neljästä satamasta laivat Menorcalle lähtevät. Annikki veikkaa, että sunnuntaiaamuna olisi suunnattava Muelle de Ponienteen mutta parasta kai olisi varmistaa asia käymällä Estación Maritiman tiskillä.

Laivaterminaalissa Annikki on hermostua luukun takana olevaan virkailijaan, joka väittää, että aikataulun mukaan kahdeksalta aamulla lähtevä laiva lähtisikin vasta kolme ja puoli tuntia myöhemmin. Annikki ei naista usko ja saakin tämän tunnustamaan, että silloin lähtee joku toinen kiulu Valenciaan ja Susivuorten kyyti on kuin onkin tästä terminaalista aamukahdeksalta. Annikki onnistuu vaivoin pitämään mölyt mahassaan kun virkailija sanoo, että terminaalissa pitäisi muka olla kahta tuntia aikaisemmin. Ihan varmaan tulenkin tänne kuudelta aamulla kiskomaan silloin vielä pimeänä olevan matkustajaterminaalin ovea, hän vain puhisee mielessään.

Annikin harmistus epämääräisestä palvelusta onneksi haihtuu pian kun matka jatkuu Passeig Marítimia pitkin kohti Palman vanhaa keskustaa. Aurinko paistaa rannan kävelytielle kirkkaasti ja meri läikähtelee turkoosina lukuisten huvijahtien ja purjeveneiden alla. Susivuoret pysähtyvät hetkeksi tutkimaan laiturin kupeessa olevan toimiston ikkunaa, joka on täynnä ilmoituksia myytävänä olevista veneistä. Suurin osa paateista on sitä kokoluokkaa, että purjehtimaan päästäkseen veneen lisäksi olisi ostettava miehistö. Kallein veneistä, ja ilman miehistöä, maksaa peräti 3.5 miljoonaa euroa.

Huvivenesatamasta näkyy hyvin Palman lahden pohjukassa seisova La Seu, Palman katedraali. Taitaa olla aika poikkeuksellista, että edes näin merellisessä kaupungissa katedraali on aivan meren rannassa eikä esim. kaupunkia hallitsevalla kukkulalla. Ehkä katedraali olisikin voitu rakentaa ylemmäs rinteeseen jos sitä ei olisi silloin 1200-luvulla haluttu välttämättä täräyttää maurilaisten moskeijan paikalle.  Mereltä päin vaalean okranvärinen La Seu onkin ylvään näköinen mutta läheltä katsottuna se jotenkin kutistuu Palace de l'Almudainan ja muiden viereisten rakennusten puristuksessa.

Katedraalilta Annikki ja Vilho kuljeskelevat ilman sen kummempaa päämäärää pitkin vanhan kaupungin kujia ohittaen parikin museota ja muuta matkaoppaista tuttua rakennusta kuten Banys Arabs. Vaikka Palmasta on kirjoitettu kymmenillä kielillä kymmeniä oppaita, ei se sitä tarkoita, että kaupungin nähtävyyksiksi mainitut paikat olisivat erityisen merkittäviä. Kuten Vilho toteaa, syy suureen matkaopastarjontaan on pohjimmiltaan se, että Palmassa käy — ja pääasiassa muusta syystä kuin sen kulttuurikohteiden vuoksi — miljoonia turisteja vuodessa. Siksi esim. Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmiin kuuluvissa matkaoppaissa mainitaan Palman Banys Arabs moninverroin useammin kuin maurilaiskulttuurin todelliset aarteet Sevillassa, Córdobassa ja Granadassa. Alcázarista,  La Mezquitasta  ja Alhambrasta aikoinaan lumoutunut Annikki voisi hyvinkin pistäytyä katsomassa Palman maurilaiskylpylän jäänteitä mutta päivä alkaa olla sen verran pitkällä, että on paras suunnata takaisin kotiterassille ja jättää väliin myös Annikin todellinen kiinnostuksen kohde, Olivar Market eli Palman suurin ruokatori.

Kaupungin halkovaa kanavaa seuraten Susivuoret laskeutuvat takaisin rantakadulle ja kävelevät rantareittiä takaisin Cala Majorin asunnolleen. Laivaterminaalin kohdalla on ilmoitus Palman maratonin liikennejärjestelyistä. Annikkihan taisi ehdottaa Vilholle osallistumista tähän tulevan sunnuntain juoksutapahtumaan mutta on nyt tyytyväinen siitä, että Susivuorten kaupunkimaraton Palmasssa jää tämän päiväiseen, 15 kilometrin pikku kävelylenkkiin.