Keskiviikon vastaisena yönä koillistuuli on
voimistunut niin, että merellä näkyy kunnon vaahtopäitä. Susivuoret ja Negredo nauttivat aamiaisensa sisällä ja
sen jälkeen Annikki ja Vilho suuntaavat Menorcan päätielle Me-1, joka vie
saaren pääkaupungista Mahónista sen kanssa suurinpiirtein samankokoiseen Ciutadellaan. Me-1 on tie, jolle joutuu
käytännössä aina kun haluaa liikkua autolla Menorcalla. Vajaan 60 kilometrin
pituista saarta ei pysty kiertämään kokonaan rannikkoa seuraten vaan useimmiten
rantakylistä on palattava Me-1:lle päästäkseen seuraavaan rantapaikkaan.
Ennen
Ciutadellaa Susivuoret kääntyvät sivutielle, joka vie Torretrencadan talaioottiselle asuinapaikalle.
Pieneltä parkkipaikalta johtaa pellon laitaa seuraten polku metsikköön, jonka
keskellä asuinpaikka tauloineen on. Pieni portti on aina auki ja paikalla saa
kierrellä vapaasti opastauluja seuraten. Paluu päätielle sujuu tällä kertaa
ilman ylimääräisiä peruutteluja. Menorcalla kaikki pellot, laitumet ja
maalaistalojen pihat on aidattu hiekkakivistä ladotuilla muureilla. Pikkutiet
kulkevat puolitoistametristen kivimuurien välissä ja ovat väliin niin kapeita,
että vastakkaisista suunnista tulevista autoista toisen on peruutettava
takaisin niin pitkälle, että tienlaidasta löytyy ohituksen mahdollistava
levike.
Seuraava
talaiootti-kohde on aivan päätien varressa ja sen isolla parkkipaikalla on
useita autoja. Lippukassalla on innokas ukko, joka olisi sotkenut opaskartan
täyteen rinkuloita, jollei Annikki olisi onnistunut pysäyttämään puhetulvaa ja
nappaamaan itselleen karttalehdykän, johon on merkattu kaikki Menorcan
talaioottikohteet. Kahden euron lipulla pääsee kävelemään niityn poikki
kivimuurin ympäröivälle alueelle, jossa on Tudonsin
suuri, kumollaan olevaa venettä muistuttava hautarakennelma, naveta. Niityllä on laiduntamassa lehmiä
ja lampaita karitsoineen seuranaan valkoisia lehmähaikaroita. Lampaiden siirtyessä
kävelytien yli toiselle niitylle, lehmähaikarat seuraavat niitä eivätkä jääkään
nimikkoeläimiensä luokse.
Tudonsin
hiekkakivilohkareista ladottu naveta on komea mutta se on nopeasti
tutkittu. Susivuorten seuraava kohde on Ciutadellan pohjoispuolella. Aivan
loma-asuntojen kupeessa oleva Necròpolis
de Cala Morell käsittää
useita kallioon louhittuja hautaluolia myöhäistalaioottiselta kaudelta. Koska
paikka on lähellä rantaa ja loma-asuinaluetta, paikalla kuhisee sandaaleihin
sonnustautuneita perheitä ja korkokengissä tepastelevia rouvia. Annikin on
vaikea päästä pois parista suuresta hautakammiosta, joihin täytyi kiivetä
niiden ulkopuolelle kallioon louhittuja askelmia pitkin. Varovasti askeliaan
sovittaen hän onnistuu laskeutumaan polulle omin voimin vaikka apuakin olisi
ollut tarjolla. Jollain ihmeellä luolaan päässyt korkokenkärouva huutelee
Annikkia tarkoittaen miehelleen, että "Ramón, auta nyt ihmeessä
vähän". Annikki kiittää kohteliaasti avuntarjouksesta ja tuumii itsekseen,
että Ramónilla olisi edessään tarpeeksi kova urakka saadakseen oma rouvansa
ulos luolasta ilman nilkannyrjähdystä ja leopardihousujen repeytymistä.
Cala
Morellissa on talaiootti-kartan mukaan joku toinenkin kohde ja Susivuoret
löytävät viitoituksen calan eli
vuonomaisen merenlahden suulle. Se, mikä esihistoriallinen nähtävyys paikalla
pitäisi olla, ei esitteestä täysin selviä. Ilmeisesti kyseessä on talaioottien
ranta-asuinpaikka, jota ei kyllä voi lähteä jyrkältä rantakalliolta kovassa
tuulessa etsimään. Maisema tyrskyävään calaan
on hieno mutta tuuli on niin navakka, ettei tuulessa tärisevän auton ovia
meinaa millään saada auki eikä kiinni. Susivuoret palaavatkin nopeasti takaisin
päätielle ja kohti Mahónia.
Ennen
kotiinpaluuta osutaan vielä Torrellafudan talaioottiselle asuinpaikalle,
joka on Torretrencadan tapaan syrjäisen pikkutien varressa. Auto jätetään parin
auton parkkipaikalle, josta pääsee jälleen pienen portin kautta pellonreunan
polulle ja talaiootti-kylään. Torrellafudassa on puolustusrakennelmista jäljellä
rinteessä olevan talaiootin lisäksi pitkä pätkä puolustusmuuria portteineen.
Muurien sisään jäävät asuinrakennusten pohjat ja taula kehineen.
***
Kotihuvilalle
päästyä sen terassilta löytyy yllättäen suuri pressu. Se näyttää olevan
peräisin alemman talon terassilta, jossa se on peittänyt talvisäilytykseen
pantua puutarhapöytää. Annikki korjaa pressun talteen ennen kuin se lentää
mereen asti ja ilmoittaa huvilan isännälle, että hänen siskonsa pöydänsuojus
löytyy nyt huvilan varastokomerosta.
Tuuli
ei tyynny illaksikaan ja Annikki kattaa illallisen keittiön pöydän ääreen.
Espanjassa on pienimmissäkin kaupoissa kunnollinen liha- ja kalatiski hyvän
juusto- ja leikkeletiskin lisäksi. Nyt Annikki paistaa ostamansa solomillot, jotka ovat todella mureaa
lihaa. Herkulliset pihvit eivät juuri mausteita kaipaa mutta hän kattaa pöytään
pullollisen Chimichurria, kovasti
Vilhon mieleen olevaa Castilla-La Manchan maustekastiketta, jota tehdään
Cuencan provinssin IGP-merkinnän saaneeesta valkosipulista ajo morado de Las Pedroñeras.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti