7. päivä: Far de Favàritx ja Menorcan macchia — Annikki valmistelee talaioottikierrosta

Susivuoret hyppäävät jo aamulla autoon käydäkseen pikaisesti ruokakaupassa. Vaikka sehän on itsestään selvää, että Mahónin supermercatissa pyöritään pitkään ja tuloksena on aamiaistarvikkeiden lisäksi kassikaupalla ruokaa ja juomaa. Vilho on jo suuntaamassa kassalle kun Annikki muistuttaa, että kissanruoat puuttuvat. Negredo-kissa nimittäin kävi jo seitsemältä aamulla moikkaamassa Annikkia, joka lupasi sille kunnon aamupalan parin tunnin päästä.

Takaisin Sa Mesquidan huvilalle päästyä Annikki täyttääkin ensimmäisenä jaloissaan pyörivän kissan ruokalautasen. Musta kissa syö myöhäisen aamiaisensa hotkien vaikka tuskin se on nälkää ehtinyt tuntea. Niin roteva ja kiiltäväturkkinen se on, että se taitaa olla naapurin mummon ruokapöydästä tulossa. Annikki on ehtinyt laskea, että kylän tällä reunalla elelee yksi punainen ja neljä mustaa kissaa. Punainen katti asuu vanhan puolustustornin kupeessa olevassa talossa, jonka kattoikkunasta se painelee sisään. Kaksi mustaa kissaa, joista toisella on pinkki kaulapanta asustavat samalla suunnalla. Kolmannen pienen mustan kissan koti on aivan venerannassa oleva vanha pieni kalastajapojan talo. Vaikka Negredo on kissoista suurin ja komein, reviirikiistan uhatessa se väistää ennen kuin käy tosissaan tappelemaan. Muiden kissojen ollessa ihmisarkoja, leikattu Negredo-lässykki antaa Annikin silittää, rapsuttaa ja mänkätä itseään vaikka kuinka paljon.

Vilhonkin saatua aamiaista Susivuoret lähtevät uudelleen liikkeelle. Huvilasta löytyi pieni mainoskartta ja sen perusteella valitaan summassa reitti, joka vie saaren koillisrannalle. Seudulla pitäisi olla joku esihistoriallinen kohdekin, mutta sellaiselle ei onnistuta osumaan. Onneksi ei osuta tielle säntäävään kärppäänkään tms. vaan Vilho onnistuu täpärästi väistämään eläimen. Maisemiltaan Menorcan itäpuoli muistuttaa Korsikaa, jossa Susivuoret käväisivät jokunen vuosi sitten. Tien molemmin puolin levittäytyy tiheä macchia ja merenrantakalliot ovat rosoisia. Menorcan maccchian keskellä ei kuitenkaan Korsikan tapaan piilottele villisikoja vaan suurin Menorcalla tavattava villi nisäkäslaji on näätä.

Tie johtaa Parc Natural de s'Albufera d'es Grauhun ja niemen kärjessä olevalle majakalle Far de Favàritx. Majakkaniemen kärki on karua teräväpintaista kalliota, jonka tumma kivi lohkeaa kaarnamaisina levyinä. Niemen tyvessä on matala lammikko, joka on opastaulun mukaan muuttolintujen suosiossa. Nyt sen rantavedessä astelee vain yksi haalistuneen värinen tylli. Annikkia ja Vilhoa huvittaa, että he ovat jälleen kerran päätyneet majakalle vaikka ovat vältelleet niitä siitä asti kun he jostain jo aikaa sitten unohdetusta syystä tekivät tutun eestiläisporukan kanssa aivan absurdin retken Eestiin Hiiumaan ja Vormsin majakoita kiertämään.

***

Annikki jää terassilta katselemaan kun Vilho käy uimassa. Merivesi on kuulemma lämmintä mutta tuuli on painanut rannan tuntumaan pieniä meduusoita eikä Vilho siksi kauaa vedessä viihdy. Tuuli puhaltaa olohuoneen terassille sen verran voimakkaasti, että Annikki asettelee puutarhatuolit keittiö puoleiselle patiolle ilta-aurinkoon. Vilho täyttää jääpalakaukalon ja avaa pullollisen Baleaarien  yrttilikööriä Túnel de Mallorca. Annikki avaa ostamansa Baleaarien kartan ja leikkaa siitä irti Menorcan. Nyt A4- kokoiseen muovitaskuun taiteltava Menorcan kartta on kätevä käyttää kun huomenna lähdetään kiertämään saarella kukoistaneen talaioottisen kulttuurin kivikasoja, Annikki intoilee.