1. päivä: Palma de Mallorca — massaturismia parvekkeellta seuraten

Annikki yrittää pysyä mäkeä ylös harppovan Vilhon perässä. Vaikka matka täpötäydessä bussissa lentokentältä kaupungin keskustaan sujui helponlaisesti, suunnistus matkustajasataman edustan pysäkiltä asunnolle ei mennyt täysin nappiin. Annikki tulkitsi sangen ylimalkaista nettiprinttiään väärin ja tuloksena oli ylimääräinen rinnekerros ja ärtyneenä tiuskiva Vilho.

Annikin ei onneksi tarvitse raahata laukkuaan mäen laelle asti vaan sen puolivälissä häntä ja Vilhoa tervehditään kadun toiselta puolen. Susivuorten tämänkertainen kotikatu onkin tuo tuossa, jonka kulmassa Maria-emäntä heille viittoilee. Hetkistä myöhemmin Susivuoret ovat majoittuneet valoisaan lomahuoneistoonsa ja Vilhokin alkaa rauhoittua istuttuaan hetken isolla parvekkeella merelle katsellen.

Merinäköala olikin tärkeä tekijä Annikin valitessa Susivuorten loma-asuntoa. Mutta siitä tekijästä, joka on alun perin saanut Susivuoret lomailemaan Mallorcan saarelle, Annikki ei ole selvillä. Joku Vilhon päähänpisto se on taas ollut. Annikki ei yksinään olisi varmastikaan keksinyt lähteä Palma de Mallorcaan, niin vahvat negatiiviset mielikuvat hänellä oli tästä rantakaupungista, jonne halpalentoyhtiöt kuljettavat vuosittain miljoonia brittejä ja skandinaaveja käräyttämään itsensä sen kolossaalisten hotellien uima-altailla ja kittaamaan rantabaareissa sangríaa tuhoisin seurauksien. Toki jo ennen hankkimistaan lentoliput Palmaan, Annikki alkoi oikoa perin yksipuolista käsitystään Palmasta ja Mallorcan saaresta. Melanooma ja krapula eivät ilmeisesti ole ainoat asiat, mitä Mallorcalla ja muilla Baleaarien saarilla on lomamatkailijalle  tarjota.

Annikille ja Vilholle lomakohteen tärkein tarjonta — ainakin heidän parina ensimmäisenä lomapäivänään — on tietysti paikallisen supermarketin elintarvike- ja juomavalikoima. Nytkin he lähtevät ensitöikseen hakemaan vettä, viiniä ja muita peruselintarvikkeita viereisestä kaupasta. Vasta syötyään Annikin nopeasti valmistaman merellisen lounaan, Susivuoret ovat valmiit tutkiskelemaan uutta asuinympäristöään Palman Cala Majorin tuntumassa.

***

Cala Major on yksi Palma de Mallorcan parhaista uimarannoista mutta Annikki ja Vilho eivät tunne suurta vetoa lähteä laskeutumaan alas läheiselle rannalle. Lämpömittari näyttää reilusti yli kahtakymmentä astetta mutta Susivuoret sopeutuvat nopeasti paikalliseen ilmastoon ja pitävät iltapäivää täkäläisten tapaan niin viileänä, että katsovat parhaaksi nauttia auringosta parvekkeellaan. Vaikka ulkoapäin Annikin ja Vilhon tämänkertainen kotitalo lähiympäristöineen vaikuttaa aika kulahtaneelta, on itse asunto siisti ja tyylikäs ja sen parvekkeelta Palman lahdelle avautuvat näkymät ovat kauniit. Ilta vietetäänkin parvekkeella merelle tähyillen vahtien samalla naapuruston kissojen touhuja.

Vielä lokakuussa valo on Mallorcalla niin lämpimänsävyistä, että asunto tosiaan näyttää Annikista tyylikkäältä. Syksyisen pimeässä Suomessa vaaleanharmaat makuuhuoneen seinät, olohuoneen valkoinen sohva ja asunnon kaikki muutkin valkoiset kalusteet ja harmaasävyiset laminaattilattiat olisivat ankeita. Välimeren aurinko taas saa kaikki vaaleat harmaan ja valkean sävyt näyttämään samalla kertaa lämpimiltä että raikkailta.

***

Illalla pelataan EM-karsintapelejä mutta niitä Susivuoret seuraavat vain puolittain. Aivan kuten Annikki jo Saksan matkan aikaan arveli, Hollanti on ulkona kisoista pelattuaan jälleen surkeasti. Jalkapalloa kiinnostavampaa on seurata parvekkeelta Palman sataman laivaliikennettä ja laskea tiuhaa tahtia saapuvia ja lähteviä lentokoneita. Kuinkahan monta matkailijaa päivässä Mallorcalle mahtaa saapua? Risteilyalusten ja lentokoneiden määrästä päätelleen tuhansittain. Siihen nähden parvekkeelta näkyvät pari suurehkoa hotellia uima-altaineen näyttävät kovin hiljaisilta. Myöskään Susivuorten kotitalon ja toisen 13-kerroksisen tornitalon väliin jääneessä merkillisessä Gaudi-henkisessä "kulttuuritalossa" ei ole tungosta. Ainoa vilske kävi talon isolla kattoterassilla, jossa ulkoilee kolme kissaa ja kaksi koiraa. Toinen koirista ei päivällä millään tajunnut, ettei mustavalkoinen kissa ole kiinnostunut leikkimään sen kanssa vaan haluaa koisimaan telttaansa. Kun koira ei tahtonut jättää kissaa rauhaan, katti antoi tassunsa heilua teltan oviaukosta ja kiipesi parilla loikalla pylvään päässä olevaan pieneen mökkiin saadakseen ottaa päivätorkkunsa rauhassa. Nyt kaikki talon koirat ja kissat ovat menneet nukkumaan ja alhaalla pihalla liikuskelevat viisi kissaa ovat nekin rauhoittuneet suoritettuaan illan partiointikierroksensa. Annikki ja Vilhokin vetäytyvät vähitellen yöpuulle makuuhuoneeseensa, jossa on sekä tuuletin että lämpöpatteri. Kumpaakaan ei tarvitse panna päälle sillä huone on juuri sopivan viileä nukkumiseen ja ohut lakana riittää hyvin peitteeksi.  Tai ainakin se riittää Annikille, joka on erityisen taitava unissaan kiskomaan yhteiset peitteet kokonaan omaan käyttöönsä.