5. päivä: Virkistävä taidepulahdus — Fundació Pilar i Joan Miró

Annikki ripustaa puhtaat pyykit parvekkeelle ja saa melkein saman tien kerätä ne sieltä pois. Lokakuun aurinko porottaa niin kuumasti, että pyykit kuivuvat hetkessä. Annikkikaan ei kauaa malta istua auringossa vaan alkaa hoputtaa Vilhoa mukaansa uima-altaalle. Vilho saa kaivaa esiin avaimet, jotka avaavat kaksi pientä porttia viereisen hotellin hyvänkokoiselle uima-altaalle.

Uima-altaan vesi on vielä näin varhain päivästä melko viileää eikä Vilho tee kuin pikapulahduksen altaassa. Annikki sen sijaan ui alkukiljahduksensa jälkeen useita kierroksia ennen kuin nousee kuivattelemaan itseään aurinkoon. Alkuviikosta perin hiljaisena ollut hotelli on saanut ainakin viikonlopuksi asukkaita ja vastatulleet kurkkivat innokkaina parvekkeiltaan ja alkavat täyttää uima-altaan ympärillä olevia aurinkotuoleja. Susivuorilla on oikeus pulikoida uima-altaassa muttei käyttää hotellin aurinkotuoleja tai esim. altaan vieressä olevaa kuntosalia. Annikki ei olisikaan valmis makailemaan altaan reunalla, pikkuruisessa kuntosalissa rehkimisestä puhumattakaan. Virkistävän uimareissun jälkeen lähdetään mieluummin kävelylle.

Kotikatu johtaa tyhjän (!) tontin ja muutaman matalan talon ohitse pitkille portaille, joiden alapäässä, rantakadun toisella puolella näkyy Platja de Cala Major eli Cala Mayorin uimaranta. Rantavedessä polskuttelee kymmenkunta lomalaista ja hiekkarannalla on saman verran väkeä itseään grillaamassa. Rantabaarien lukuisuudesta päätellen kuumimpana lomakautena rannalla on varmaan moninkertainen määrä väkeä.

Annikki ja Vilho eivät laskeudu platjalle asti vaan jatkavat matkaansa avenidaa pitkin Porto Pihin asti, josta Vilho uumoilee löytävänsä Baleaarien karttoja ja matkaoppaita. Kymmenien vaatekauppojen joukosta ei tietenkään löydy ainoatakaan kirjakauppaa edes etäisesti muistuttavaa putiikkia mutta kuka niitä nykyaikana edes kaipaa? Kaikki tarvittava tietohan on netissä, vai mitä? Vaikka Annikki on mielestään taitava löytämään asioita verkosta monilla kielillä, ei hän ole vielä löytänyt sivuja, joilla olisi vaikkapa täydellinen luettelo Mallorcan ja Menorcan esihistoriallisista kohteista, joista on varmasti painettu useampikin kirja. Paperikartoille on taas käyttöä kun ajellaan paikoissa, jonne GoogleMapsin yms. kuvaajat eivät ole vaivautuneet menemään.

Kirjattoman ja kartattoman Porto Pin edustalla on juuri alkamassa joku kotikutoinen koiranäyttely. Se riittää Annikille ja Vilholle syyksi palata kiireen vilkkaa kotiparvekkeelleen kissoja tarkkailemaan.

***

Fundació Pilar i Joan Mirón portti on auki mutta kadun toisella puolen oleva parkkipaikka on autio eikä säätiön tontillakaan näy ihmisiä. Mutta nythän on lauantai eli päivä, jolloin sisäänpääsy Fundacióon on ilmaista! Annikki ja Vilho ilmoittautuvat näyttelypuolen tiskillä saaden maksutta piletit, joita sanotaan vaadittavan pääsyyn muihin säätiön hallinnoimiin rakennuksiin. Edifico Moneo muutamine Annikin mielestä hyvin Joan Mirón maailmaa heijastavine töineen on miellyttävä; avara ja hiljainen. Luonnokset taiteilijoiden tulevista mestariteoksista ovat aina kiinnostavia mutta mitään erikoisen ennennäkemätöntä ei näyttely mahdolliselle vannoutuneelle Miró-fanille tarjoa. Laajempi ja monipuolisempi kokoelma Mirón taidetta löytyy hänen syntymäkaupunkinsa Barcelonan Montjüic-kukkulalta. Toki Palman pienen veistospuiston versio Mirón suosikkiteemasta La Femme saa lisäväriä siitä, että sen taustalla puiden takaa pilkottaa Susivuorten tornitalo Impala II.

Ylempänä rinteessä on Mirón ateljé, jonka taiteilijan ystävä, arkkitehti Josep Lluis Sert suunnitteli hänelle 1950-luvulla. Valkoinen ateljérakennus kirkkaanpunaisine, sinisine ja keltaisine ovineen on Annikista tyylikäs. Suurin osa siitä on yhtä korkeaa työtilaa, jonne valo tulee epäsuorasti kattoikkunoiden kautta. Ateljé maalausvälineineen ja muine esineineen näyttää siltä, että taitelija palaisi minä hetkenä hyvänsä viimeistelemään telineissään olevat keskeneräiset maalaukset. Annikki laskee, että maalaustelineitä on nelisenkymmentä ja tuottelias taiteilija Miró olikin aivan viime vuosiinsa asti.

Ateljélta johtaa puistopolku sen takana olevalle Mirón ja hänen mallorcalaisen Pilar-vaimonsa kotitalolle piharakennuksineen. Myös Mirón työtilat olivat tässä monta sataa vuotta vanhassa talossa ennen kuin hän sai suuren taidepalkinnon, jonka turvin rakennuttaa uusi, valoisa ateljé. Talolta  on upea näköala alas Cala Majorin rannalle ja sen puutarha peittää  armeliaasti näkymän Susivuorten korttelin tornitaloille.