1.-4. päivä: Vahvaa italialaista yskänlääkettä

Mikähän lienee vaikuttava aine siinä pari päivää sitten ostamassani yskänlääkkeessä, Annikki miettii todetessaan, että viime yö taisi olla kahteen viikkoon ensimmäinen etten herännyt yskimään. Olisiko se tosiaan Schiapparellin v. 1824 perustetun lääkefirman ansiota, että kova, hakkaava yskä alkaa vihdoin olla ohi? Sekin, että Annikki on toistuvasti aamulla herätessään luullut olevansa vanhassa asunnossaan Pohjois-Italiassa, voi olla yskänlääkkeen vaikutusta. 

Toisaalta Annikin ja Vilhon viimeisimmät majapaikat tuovat väkisin, ilman yskänsiirapin mahdollista mieltä huurruttavaa vaikutustakin mieleen tuon vuosien takaisen ajan Veronassa: Aamuisin Annikki havahtuu joko naapuriasunnon lukon loputtomaan rapinaan tai tapperellin läpi kantautuvaan lintujen sirkutukseen ja motorinon pärinään. Vuoteesta noustessaan Annikin on astuttava suoraan tohveleihinsa sillä näin lokakuussa marmorilattia on jäätävän kylmä. Makuuhuoneen sisustuskin on samaa, pohjoismaiselle pelkistetylle tyylille vastakkaista suuntausta kuin Veronan asunnossa, jonka Annikki aikoinaan vuokrasi kalustettuna. Krumeluisen vuoteen ja kampauspöydän lisäksi huoneessa on suuri, sekin puuleikkauksin koristeltu vaatekaappi peiliovineen. Kääntäessään koristeellista avainta yhdessä valtavan kaapin kuudesta ovessa, Annikki muistaa kuinka Veronassa maanjäristys sinkoutti kaikki vaatekaapin ovet auki keskellä yötä. 

Annikin aamutoimetkin muistuttavat tavallista lauantaiaamun puuhastelua Veronassa. Heti herättyä on pantava pesukone päälle. Koneen pyöriessä voi kavuta takaisin vuoteeseen loikoilemaan ja nousta kunnolla vasta sitten kun pesuohjelma alkaa parin tunnin päästä olla lopuillaan. Sitten ripeästi pyykit ulos kuivumaan ja suunta kohti rautatieasemaa. Päätös Annikin vapaapäivän muusta ohjelmasta syntyisi aseman kahvilassa cappuccion ääressä, lähtevistä junista kertovaan infotauluun tuijottaen...

Annikki havahtuu horteestaan. Pesukone pyörii vielä mutta kohta on noustava, että ehtii aamupäivän junaan.... Yhä vuoteessa lojuen, Annikki tarkastelee makuuhuonetta uudelleen. Suuri vaatekaappi on tutunnäköinen mutta lattia ei olekaan mustakuvioista marmoria. Kurkistus keittiöön paljastaa sen, että vaikka tummat kaapinovet ja kaasuliesi ovat lähes samanlaiset kuin Veronassa, jääkaapin oven takaa löytyykin pesukone. Vihdoinkin Annikin pää alkaa kirkastua; eihän tässä tarvitse Veronan rautatieasemalle kiiruhtaa. Niistä ajoista on jo toistakymmentä vuotta ja nyt ollaan Vilhon kanssa lomamatkalla aivan toisaalla Italiassa. Mokapannua ladatessaan Annikin on oikein kerrattava mielessään millaisten vaiheiden kautta he ovat päätyneet tähän huvilaan Toscanan sydämessä.