Parkkihallissa on asioitava vielä kahden virkailijan kanssa ennen kuin Vilho pääsee ajamaan ramppia ulos. Sitä ennen Vilho on tarkastanut vuokra-auton perusteellisesti ja sen tuloksena papereihin on merkattu että takaovessa on naarmu. Se on lähes huomaamaton mutta kaksikkomme haluaa olla varma, ettei siitä seuraa harmia autoa palautettaessa. Vilho ja Annikki saavat matkalaukkunsa sopimaan helposti pienen Opelin tavaratilaan. Fiat 500:n vuokrannut pariskunta sen sijaan jää ihmettelemään sitä, mihin loput kolme matkalaukkua pannaan kun auton tavaratila on jo täyttynyt heidän pienimmästä laukustaan.
On jo puolipäivä kun Fiumicinon lentokenttä jää taakse. Ajomatkaa ensimmäiseen majapaikkaan ei ole kuin reilu sata kilometriä mutta perillä ollaan vasta kahden maissa. Autostradan sijaan Vilho nimittäin ajelee strada statalea pitkin eikä huonokuntoisella ja mutkikkaalla tiellä voi paljon yli viittäkymppiä ajaa. Tarkemmin sanoen; Vilho noudattaa nopeusrajoituksia ja huomioi tiheässä olevat varoitusmerkit. Paikalliset eivät moisista pikkujutuista piittaa vaan kaahaavat niin kovaa kun vain suinkin pääsevät ja ohittavat Vilho-mobiilin ohituskieltomerkeistä ja nopeusrajoituksista välittämättä.
Matkalaistemme reitti kulkee Bracciano- ja Vico-järvien sivuitse Viterbon pikkukaupunkiin, jonka koillisreunalta Annikin varaama yösija B&B La Palanzana löytyy. Makuuhuone, minikeittiö ja suuri kylpyhuone osoittautuvat siisteiksi ja mukaviksi. Talon koira on utelias mutta hyväkäytöksinen. Kissaa sen sijaan eivät uudet majoitusvieraat kiinnosta vaan se jatkaa tyynesti päiväuniaan ikkunalaudalla.
Parin kilometrin päässä ruokakaupassa käytyään, Annikki ja Vilho toteavat yhteistuumin, että ensimmäisen lomapäivän pakolliset kuviot on hoidettu ja nyt vain levätään. Sitkeä yskä kun tulisi kumminkin häiritsemään molempien yöunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti