Ensimmäiseksi kaarretaan kuitenkin huoltoasemalle ja marssitaan baaritiskin ääreen nauttimaan cappuccinot. Italiassahan ei ole sellaista ilmiötä kuin "huoltoasemakahvi" vaan vaatimattomankin näköisestä huoltoaseman baarista saa erinomaista kahvia. Annikki tutkii suurta valikoimaa erilaisia villisika-aiheisia tuotteita. Erikokoisten pehmoeläinten lisäksi tarjolla on mm. T-paitoja sekä lippalakkeja, korvalappuja ja reppuja, joissa kaikissa on pieniä pehmovillisikoja. Päivän mittaan Toscanan kuuluihin villisikoihin tultaisiin törmäämään vielä monta kertaa.
Pehmovillisian sijaan Annikki ostaa huoltamolta Toscanan kartan. Sitä ja matkaopasta tutkittaessa todetaan, että päivän ensimmäinen varsinainen matkakohde tulee olemaan Abbazia di Monte Oliveto Maggiore. Benediktiiniläissääntökunnan sivuhaaran luostari löytyy mäen harjalta, suurten sypressien siimeksestä. Annikki ja Vilho eivät jää ihailemaan luostaria ja sinne johtavaa laskusiltaa ulkoapäin vaan suuntaavat suoraan sisään suureen rakennukseen ja siellä Chiostro Grandeen. Isossa ristikäytävässä on Luca Signorellin ja Giovannin Sodoman maalaamat freskot 1400-luvun lopulta.
Kiirehtiminen Chiostro Grandeen johtuu siitä, että freskojen tutkimiseen on aikaa vain reilu tunti ennen kuin luostari suljetaan kolmen tunnin tauon ajaksi. Annikki ja Vilho vilkaisevat pikaisesti myös luostarin kirjaston ja apteekin maalauksia mutta pääasiassa he keskittävät voimansa San Benedetton elämää kuvaavien, 36 freskon tutkimiseen. Freskoon, jossa Pyhä Benediktus toivottaa Mauruksen ja Placiduksen tervetulleeksi munkkiveljeskuntaan, Signorelli on kuvannut itsensä lisäksi Rafaelin ja Leonardo da Vincin.
Monte Olivetolta matka jatkuu postikorttimaisemien halki kohti Sienaa. Ennen ajamista kukkulalle, jossa kaupunki tyypilliseen toscanalaiseen tapaan sijaitsee, päätetään syödä lounasta. Aikaa ei tarvitse tuhlata lounasravintolan etsimiseen sillä Annikin huomattua tienvarressa auki olevan pienen trattorian, Vilho kääntää auton saman tien sen pihaan. Lounaaksi syödään tagliatelle al cinghiale eli villisikapastaa sekä salaattia. Annikki siemaisee myös quarton talon punaviiniä, joka maustaan päätellen on chiantia.
Sienan vanhaan kaupunkiin saavuttaessa Vilho alkaa oivasta lounaasta huolimatta hermostua. Kaupunginmuurin viertä kierretään jo toista kierrosta eikä parkkipaikkaa tahdo löytyä. Ainakin kaksi isoa parkkialuetta on täynnä ja kolmas on remontin takia pois käytöstä. Kaupunginmuurien sisäpuolelle ei kannata ajaa sillä se on tietysti ZTL eli Zona a Traffico Limitato; muille kuin paikallisille napsahtaa helposti sakot jos ajaa kaupunginportista sisään. Sitten huomataan tyhjä parkkiruutu aivan Porta Manzonin edestä. Vilho parkkeeraa auton ja Annikki käy varmistamassa, että kadunvarteen saa pysäköidä tunnin ajaksi ilmaiseksi.
Luvassa on siis tunti tehoturismia. Vaikka ajatus tunnin pikavisiitistä Sienaan tuntuu aluksi älyttömältä jutulta, se sopii oikeastaan Annikille oikein hyvin. Hänellä ei ole tänään mitään hinkua luuhata tuntikausia pimeissä pinacotecoissa ja duomon kappeleissa. Riittää, että pääsee kävelemään Piazza del Campolle ja näkee Torre del Mangian.
Reipas kävely Campolle vie Nobile Contrade del Nicchion halki ja Annikki huomaakin pian tämän simpukankuorta tunnuksenaan kantavan alueen oratorion ja päämajan. Muitten Sienan Palio delle Contradeen eli hurjaan, historialliseen hevoskilpailuun osallistuvien contradojen lippuja näkyy tabaccherian ovenpielessä.
Piazza del Campolle saavuttuaan Annikki ei voi kuin ihmetellä sitä, miten kaksi kertaa vuodessa järjestettävästä paliosta voidaan selvitä ilman kuolonuhreja. Kerralla palioon osallistuu 10 Sienan 17 nykyisestä contradasta ja katsojia piazzalle ja sitä ympäröivien talojen parvekkeille ahtautuu tuhansia. Kilpahevoset laukkaavat huimaa vauhtia kaltevan piazzan ympäri vain kolme kierrosta mutta ainakin tv-kuvien perusteella tuohon alle minuutin kisaan mahtuu monta hurjannäköistä tilannetta. Eipä ihme, että kisan säännöt ovat sellaiset, että ensimmäiseksi maaliviivan ylittänyt hevonen on voittaja vaikkei sen ratsastaja pääsisi koskaan maaliin.
Piazza del Campolta Annikki ja Vilho astelevat ylös kujaa katsomaan Sienan duomoa, jonka Vilho luennoi muistuttavan juuri nähtyä, yhtälailla kaunista Orvieton duomoa. Molemmat kirkot ovat ulkoapäin valkeaa marmoria osan seinistä olevan tyylikkään musta-valkoraidallisia. Muutenhan Sienan yleisväri on, tietysti, la terra di Siena. Rakennusten sienan ja poltetun sienan väriset seinät ja tiilikatot tekevät kaupungista Annikin silmään harmonisen ja rauhallisen. Piazza del Campokin on lukuisista siellä kameroitaan ojentelevista, "selfieitä" napsivista turisteista huolimatta seesteinen ja viehättävä.
Palatessaan hieman yli tunnin päästä autolle, Annikki on oikein tyytyväinen lyhyeen vierailuunsa Sienassa. Se olisi hyvä tunnusteluretki paikkaan, jonne voisi palata uudestaan ja tutkia ajan kanssa sen kirkkoihin ja museoihin suljettuja taideaarteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti