Annikki pyörittelee käsissään kaupungin karttaa, jolla on nyt toistamiseen käyttöä. Yleensä kymmeniä vuosia kotona säilytetyt kartat ja opaskirjat jäävät löytymättä tai muuten matkasta kun suunnitelmissa on matkustaa ennestään tuttuun paikkaan. Tätä matkaa varten Annikki varta vasten penkoi laatikoistaan kaikki mahdolliset Italian kartat ja esitteet. Euroopan syvä lama näet vaikuttaa myös matkailualaan ja moni turisti-info on suljettu eikä ilmaisia kaupunginkarttoja enää jaella joka kadunkulmassa.
Ravennassa varmaan kyllä pärjäisi ilman karttaakin sillä jalan kulkevia turisteja varten kaupungissa on hyvät opasteet. Annikki tarvitsee kuitenkin karttaansa sillä autolle on löydettävä parkkipaikka kävelykeskustan ulkopuolelta ja mieluiten paikasta, josta alkaen voi ilman edestakaista hortoilua kiertää tehokkaasti kaikki Ravennan kiinnostavat nähtävyydet.
Yritettyään ensin turhaan löytää reitin duomon parkkialueelle, jossa ilmoitetaan olevan ensin 41 ja sitten 20 vapaata paikkaa, Vilho tapansa mukaan hermostuu ja kääntää Vilhomobiilin kadunkulmasta päinvastaiseen suuntaan kuin Annikki viittoilee. Loppujen lopuksi parkkipaikka löytyy helposti pieneltä sivukadulta aivan kaupunginmuurin läheltä. Annikin hätäillessä 252 minuutin maksimiparkkiajan riittävyyttä, Vilho murahtaa kaupungin olevan niin pieni, että hän käväisee parissa minuutissa panemassa 50 senttiä lisää parkkimittariin jos on tarvis. Annikki on usein intoillut Vilholle Ravennan ainutlaatuisista mosaiikeista ja on varma, että niitä tutkiessa menisi koko päivä. Saatuaan ensimmäisessä tiellensä osuneesta baarissa eteensä kuumat cappuccinot, Annikki ja Vilho molemmat rauhoittuvat. Vilhon mielestä kun juoma on tällä matkalla nautituista cappuccoista ehdottomasti paras. Kaksikkomme voi siis sovussa ja hyvillä mielin astua Porta Saffin eli Porta Adrianan läpi Ravennan mosaiikkimaailmaan.
***
Basilica di San Vitale eli varhaiskristillinen kirkko 500-luvulta näyttää ulkoapäin suorastaan vaatimattomalta. Ainakin jos verrataan sen kahdeksankulmaista tiilistä ulkokuorta sen sisätilojen mosaiikkiloistoon. Pelkästään Basilican absidin kokonaan peittävissä bysanttilaisissa mosaiikeissa olisi loputtomasti tutkittavaa. Raamatun henkilöiden ja tapahtumien lisäksi mosaiikkeihin on kuvattu mm. keisaripari Justianus ja Teodora. Annikki viittoo Vilhoa katsomaan hyvin elävän näköistä harjalintua kupolin kaaressa. Muitakin siivekkäitä, kuten jalohaikaroita, riikinkukkoja, sinisorsia ja nokikanoja, mosaiikeista löytyy.
Basilican vieressä, Chiesa di Santa Crocen kupeessa on Mauseleo di Galla Placidia. Keisari Teodosiuksen tytärtä ei tiettävästi haudattu tähän hänelle 400-luvulla rakennettuun mausoleumiin vaan Roomaan, lähelle paikkaa, jonne reilusti yli tuhat vuotta myöhemmin alettiin rakentaa Pietarinkirkkoa. Basilican di San Vitalen tavoin Galla Placidian hautamuistomerkki näyttää ulkoapäin vaatimattomalta mutta sen sisäseiniä ja - kattoa koristavat uskomattoman kauniit mosaiikit. Sinistä ja kultaa hohtavat holvien katot tekevät pienestä tilasta juhlallisen.
***
Takaisin auringonpaisteeseen päästyään, Annikki ja Vilho suunnistavat kohti duomoa. Matkan varrella poiketaan Chiesa di Sant'Eufemiaan, jonka takaosassa on Domus dei Tappetti di Pietra. Myös täältä, vasta v. 1993 parkkihallia rakennettaessa löydetyt "kiviset matot" ovat mosaiikkia. Varhempien, 100-200 -lukujen mosaiikkilattioiden lisäksi alkuperäiselle paikalleen on restauroinnin jälkeen palautettu 500-luvun alun bysanttilaisen palatsin lattiamosaiikit, joissa kuvataan Danza dei Geni delle Stagioni sekä Buon Pastore. Tyyliltään nämä vuodenaikojen henkien tanssia ja hyvää paimenta viehättävästi ilmentävät mosaiikit ovat Annikista selvästi arkisempia kuin esim. San Vitalen suurin piirtein samanaikaiset kuvat. Mutta nämä ovatkin ruokasalin lattian, eivätkä kirkon seinien koristuksia.
***
Duomon takana on pieni kastekappeli, Battistero Neoniano. Erotukseksi Nikean kirkolliskokouksessa anateemaan asetettujen areiolaisten kastekappelista, tätä pientä 400-luvun rakennusta kutsutaan myös nimellä Battistero degli Ortodossi. Sen suuren kastealtaan yläpuolelle kattoon on kuvattu, mosaiikein tietysti, Jeesuksen kastaminen.
Itse Duomo, joka on peräisin vasta 1700-luvulta ei jaksa Annikkia ja Vilhoa kiinnostaa. Annikki ei ole kovin innostunut myöskään Museo Arcivescovilestä mutta sinne on mentävä nähdäkseen Cappella di Sant' Andrea vuodelta 495. Tämänkin kappelin mosaiikit ovat vaikuttavia mutta pientä mosaiikkiväsymystä alkaa olla havaittavissa sillä Vilho on näkevinään mosaiikeissa Markuksen leijonan syövän pizzaa. Annikin mielestä evankelistan leijona vain haukottelee nälissään.
Arkkipiispan museon tärkeimmäksi mainittu esine on norsunluulla päällystetty piispanistuin. Piispa Maksimianukselle tehdyn istuimen norsunluureliefit ovat toki taidokkaita ja kauniitakin mutta Annikki ei voi olla ajattelematta sitä, kuinka moni eläin menetti henkensä tämän turhakkeen valmistamiseksi.
***
Museolta kävelee muutamassa minuutissa Basilica di Sant' Apollinare Nuovolle. Suuri hallimainen basilika rakennettiin alun perin areolaisten kirkoksi ostrogoottien kuninkaan ja sittemmin myös Italian ja Itä-Rooman hallitsijan Teoderik Suuren toimesta. Basilika ei saanut kuitenkaan kauaa toimia Teoderikin hovikirkkona. Bysantin keisari Justianuksen valloitettua Ravennan v. 540, basilikasta tehtiin katolinen kirkko ja sen harhaoppiseen areiolaisuuteen viittaavat mosaiikit pantiin uusiksi. Alkuperäisistä mosaiikeista säilytettiin vain ne, joissa kuvattiin vähiten kiistanalaisia aiheita kuten Jeesuksen elämänvaiheet sekä profeetat ja pyhimykset. Myös Teoderikin kohtalo mosaiikeissa oli lähes täydellinen damnatio memoriae; vain kuvapinta, jossa Teoderik hoveineen saapuu laivalla Classen satamaan Ravennan lähistöllä, säilytettiin.
Justianuksen aikaiset mosaiikit kuten koko kirkkolaivan seinän pituiset marttyyrien ja neitsyeiden kulkueet ovat selvästi eri tyyliä kuin niitä vain viitisenkymmentä vuotta vanhemmat Teoderikin mosaiikit. Basilikan mosaiikkeja voisi katsella ikonografiseltakin kannalta vaikka kuinka kauan jos vain niska kestäisi. Annikista mielenkiintoisimmat ja kauneimmat mosaiikit ovat tietysti niin korkealla, että niitä on katsottava rasittavasti pää takakenossa.
Kirkon absidin mosaiikit ovat tuhoutuneet aikanaan maanjäristyksessä mutta niiden oletetaan olleen samantapaiset kuin alkuperäisessä Pyhälle Apollinarikselle omistetussa kirkossa, Basilica di Sant'Apollinare in Classe. Ravennan Uudeksi Pyhän Apollinariksen basilikaksi kutsuttu kirkko omistettiin Ravennan ensimmäiselle piispalle vasta 800-luvulla kun hänen maalliset jäännöksensä siirrettiin tänne turvaan Classen basilikasta.
***
Päivän viimeiset mosaiikit Annikki ja Vilho käyvät katsomassa läheisessä areiolaisten kastekappelissa Battistero degli Ariani, joka sekin on Teoderikin rakennuttama. Pieni kappeli on ulkoapäin huomaamaton ja toista metriä nykyisen katutason alapuolella. Annikki ja Vilho tutkivat tunnollisesti sen kattomosaiikit ennen kuin painelevat viereiseen ravintolaan hyvälle lounaalle.
****
Mosaiikkikierrokseen Ravennassa meni lopulta parin minuutin tarkkuudella juuri se parkkimittarin suoma aika. Edes Annikki ja Vilho eivät olisi jaksaneet keskittyä huimiin mosaiikkeihin yhtään se pitempään yhden päivän aikana.
Ennen majapaikkaan ajamista pysähdytään katsomaan Mausoleo di Teodorico kaupungin laidalla. Alkuperäisistä patsaistaan ja muista mahdollisista ornamenteistaan riisuttunakin Teoderik Suuren mausoleumi on vaikuttava monumentti. Annikkia ärsyttää pari nykytaideteosta, jotka on pantu näytteille mausoleumiin. Häkkyrät voisivat olla ihan OK jossain muualla mutta miksi pilata jylhä varhaiskristillinen rakennus ylimääräisellä rojulla? Eikö muka mausoleumi ja sen yhdestä Istrian kalkkikivilohkareesta tehty lähes 500 tonnin kupoli ole yksinään riittävä taideteos?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti