2. päivä: Norchia - etruskien nekropoli

Päivästä näyttää tulevan pilvinen. Ties vaikka tänään sataisi, Annikki pohtii ja käy vielä hakemassa vesipullon lisäksi sadeviittansa. Noin kolmenkymmenen kilometrin ajomatkan jälkeen alkaa kuitenkin olla selvää, että tänään kastuttaisiin korkeintaan hiestä. Annikin ja Vilhon noustessa niityn reunassa autosta, lämpömittari näyttää 25 astetta ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. 

Annikin niska onkin tuota pikaa hiestä märkä kaksikkomme laskeutuessa polkua ja kiveen hakattuja askelmia alas paikalle, jossa 500-300 -luvuilla e.a.a. sijaitsi etruskikaupunki nekropoleineen. Nykyään Norchia-nimisenä tunnettu paikka on kahden joen muodostaman kanjonin välissä ja etruskien haudat on louhittu kanjonien seinämiin. Etruskihautoja on Norchiasta löydetty lähes parisataa ja osaan niistä pääsee sisälle. Aivan kaikkiin avoinna oleviin hautoihin Annikki ei kuitenkaan mene. Jyrkät kallioseinämään hakatut portaat ja matalat käytävät ovat liikaa Annikin nivelrikon runtelemille polville. Vilhokin joutuu peruuttamaan nelivetoa eräästä hautakammiosta, johon vie pitkä käytävä. 

Lisää etruskihautoja löytyy rotkon vastakkaiselta rinteeltä, jonne kiivetään "viidakkopolkua" pitkin. Harjanteen reunalta aukeaa hieno näköala ympäröivälle maaseudulle ja siellä Annikki vaatii lepotauon. Lyhyen tauon aikana Annikki seuraa kiikarein kolmea tuulihaukkaa, joista kaksi ottaa ilmassa keskenään yhteen. Pitäen toisiaan jaloista kiinni, haukat kieppuvat hetken ilmassa ennen kuin toinen niistä joutuu toisen jahtaamana pakenemaan. 

Kolmisen tuntia etruskialueella kierreltyään, Annikki ja Vilhokin ovat valmiit pakenemaan paikalta ja jatkamaan Etruria-harrastustaan juomalla punaviiniä pullosta, jonka etikettiä koristaa kuva etruskihaudan seinämaalauksesta.