Hae tästä blogista

maanantai 20. lokakuuta 2014

3. päivä: Toscanaan

Poistuttuaan vihdoin Orvieton duomon freskojen äärestä, Annikki ja Vilho kävelevät vanhan kaupungin toiselle laidalle. Etruskikaivon tuntumassa kaupunginmuureilta  aukeaa hieno näköala kumpuilevaan maastoon ja kaksikkomme räpsii taas innokkaasti valokuvia. Kaivo sen sijaan ei ainakaan Annikkia kiinnosta niin paljon, että hän lähtisi laskeutumaan 67 metriä maan sisään ja vielä kiipeämään kaivosta takaisin maanpinnalle. Keuhkot kun ovat jo ennestään kovilla pitkään jatkuneen yskän takia. 

Öisin valvottavaan yskäänsä lopen  kyllästyneenä Annikki paineleekin apteekkiin ja palaa sieltä mukanaan yskänsiirappia, jolla luvataan olevan kaiken muun hyvän lisäksi sedatiivinen vaikutus.

Orvietosta matka jatkuu kohti seuraavan yön majapaikkaa Toscanassa.  Maakunnan vaihtuessa Laziosta Toscanaksi, maanteiden kunto paranee oleellisesti. Se tosin merkitsee myös tietyömaita. Yksi maantiesilta on tietöiden takia kokonaan kiinni ja kiertoreitti vie usean kukkulan rinnettä ylös ja alas. Maisemat ovat kuin suoraan matkaoppaiden kansista. 

Koska navigaattori ei tunne majapaikan osoitetta, Rigomagnossa ja Sinalungassa pyöritään hetki, ennen kuin La Fornace löytyy. Se on aivan tavallinen vanha asuintalo viinitarhan kupeessa. Ainakin kaksi sukupolvea asuttaa  talon toista päätyä ja alakertaa, yläkerrasta vuokrataan kolmea huonetta matkailijoille. Annikki ja Vilho saavat käyttöönsä Camera da Letto della Nonnan eli mummonkammarin. Siisti huone pienine kylpyhuoneineen on kalustettu vanhoin, suurin huonekaluin ja vuoteessa on pitsityynyliinat. Kaksikkomme on käynyt pikaisesti ruokakaupassa ja toteaa tyytyväisenä, että kammarissa voi viettää mukavan illan lepäilen ja eväistä nauttien.

Vilhon ostama suht edullinen Vino Nobile di Montepulciano osoittautuu erinomaiseksi mutta salamin kanssa tuntuu sopivan yhteen paremmin Chianti Classico. Salami ei olekaan mitä tahansa vaan läheisessä Monteriggionissa kasvatettavasta Cinta Senese -sikarodusta valmistettua mehevää ja äärimmäisen maukasta tuotetta. Eipä ihme, että "sienalaiset vyösiat" ovat Italiassa niin korkeasti arvostettuja.

Ei kommentteja: