Toisena pääsiäispäivänä Annikki ja Vilho nukkuvat pitkään. Majapaikasta lähdetään kaupunkikävelylle vasta yhdentoista jälkeen kun matkalaukut on jätetty vastaanottoapulaisen osoittamaan tyhjään hotellihuoneeseen. Aamupäivä on sateinen ja yliopiston päärakennuksen kierrettyään pariskuntamme päättää, että on paras mennä kahvilaan istuskelemaan. Annikki vilkaisee kakkuvitriinin tarjontaa mutta päättää, että suklaakakkukiintiö on tällä erää täynnä.
Päivän seuraava etappi on lounasravintola. Koska raskaiden liharuokienkin kiintiö alkaa sekin olla täynnä, ei aleta etsiä mitään slovenialaisia perinneravintolaa vaan sateesta astutaan ensimmäiseen auki olevaan ruokapaikkaan. Sisustukseltaan vähintäänkin omituisen ravintolan kymmenestä pöydästä ainakin seitsemässä on italialaisseurue. Siksi siellä varmaa soivat italialaiset 50-70-lukujen iskelmät. Pääsiäispyhinä Ljubljanan turisteista näyttää suurin osa olevan Italiasta. Kiinalaiset ovat ilmeisesti jo jatkaneet matkaansa.
Lounaan jälkeen kierretään vielä Ljubljanan katedraali ennen kuin mennään istuskelemaan seuraavaan kahvilaan. Varjon alla terassilla tarkenee viinilasillisen ääressä mainiosti vaikkei päivä olekaan aurinkoinen. Tasan kahdelta huomataan, että kahvila-aukio onkin juuri se, jonka laidalla olevan rakennuksen tornista laukkaa tasatunnein ulos puuhevonen. Nyt on sekin kaupungin nähtävyys nähty ja on aika heittää hyvästit Ljubljanalle ja hypätä lentokenttäbussiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti