M3 vie Susivuoret Kerameikoksen metroasemalle. Siellä Vilhon on pyöriteteltävä puhelintaan, että oikea suunta arkeologiselle alueelle löytyy. Reitti antiikin ruukuntekijöiden kaupunginosaan ja sen hautausmaalle vie epämääräisten seksibaarien kirjomien, lähinnä hylättyä pienteollisuusaluetta muistuttavavien kortteleiden halki. Baarien edustoilla on puoliksi juotuja rakipulloja ja pizzanpaloja merkkinä yöelämästä mutta nyt kadut ovat elottomia. Moderni Kerameikos ei taida olla Ateenan viehättävintä aluetta, Annikki toteaa tyytyväisenä siitä, ettei vuokrannut Susivuorten loma-asuntoa näiltä kulmilta.
Kerameikoksen museolle löydettyään Annikki ostaa kaksikollemme 30 euron liput, joista nyt repäistään irti ensimmäiset niiden seitsemästä palasta. Susivuoret kiertävät ensin Kerameikoksen hautausmaan. Suurin osa sen hautamuistomerkeistä on ”evansoitu” (kts. Susivuoret Knossoksessa) eli alkuperäiset antiikin patsaat on korvattu betonikopiolla.
Muu osa lähinnä saksalaisten arkeologien esiinkaivamasta antiikin Kerameikoksesta on Themistokleen muurin sisäpuolella ollutta katualuetta. Susivuoret käyvät tunnollisesti katsomassa mm. Pompeionin ja Dipylon-portin mutta eivät he kymmeniä arkeologisia alueita nähneinä pidä Kerameikosta mitenkään erityisen kiinnostavana kohteena. Raunioiden sijaan alueen tekee merkittäväksi sieltä löydetyt haudat esineineen. Susivuorista on kuitenkin mukava käyskennellä raunioilla ja ihastella kevään rehevää kasvillisuutta. Punaisten unikoiden lisäksi raunioilla kukkivat kamomillat ja lukuisat muut kukat ja heinät niin runsaina, että Annikki huomaa unohtaneensa ottaa aamulla allergialääkkeensä.
Kerameikoksen museo saa Vilholta täydet pisteet ja Annikistakin sen kompakti kokoelma alueen löytöjä on hieno. Erityisen kiinnostavia ovat eri aikakausien, kronologisessa järjestyksessä esillä olevat kannut, maljat ja muut keramiikkaesineet. Museon merkillisin esine on pieni ”woodoo-hahmo” ja siihen liittyvä kirousteksti. Keskisalissa on hautamonumentteja, joista komein on suuri marmorihärkä. Myös sivusalissa on alueelta löytyneitä hautamuistomerkkejä sekä Kouros-patsas.
Pari tuntia Kerameikoksessa pyörittyään, Susivuoret lähtevät kotimatkalle. Monastirakia lähestyttäessä kadulla alkaa olla vilskettä ja kunnon turistimeininkiä krääsäkojuineen ja terassiravintoloineen. Susivuoret näkevät vilauksen Hefaistoksen temppelistä mutta eivät osu temppelialueen sisääntuloportille. Sen sijaan he puistoaluetta kierrettyään löytävät itsensä roomalaisen agoran edestä. Annikin jalkoja pakottaa jo nyt mutta kun tässä kerran nyt ollaan, hän kaivaa pääsyliput laukustaan ja Susivuoret menevät katsomaan tämän arkeologisen alueen.
Roomalainen agora laatoituksineen ja viemäreineen on varmasti ollut toimiva paikka. Sen sijaan agoran takana olevan Aeridesin eli Tuulten tornin funktionaalisuudesta Annikki ei ole yhtä varma. Kahdeksankulmainen, kaksitoista metriä korkea torni on kuulemma horologi ja sääasema ja siinä on ollut aurinko- ja vesikellot ja tuuliviiri.
Alueella on myös entinen moskeija, jossa on keisari Hadrianuksen rakennusprojekteista Ateenassa kertova näyttely. Sen kierrettyään Annikki on valmis lähtemään suorinta tietä kotiin lepäämään. Mutta tietysti ennen Monastirakiin pääsemistä matkalle osuu Hadrianuksen kirjasto. Pakkohan sielläkin on käytävä sillä kohde kuuluu Susivuorten hankkimaan yhdistelmälippuun. Annikki on aivan varma, että ilman tällaista Akropoliilla käyntiin kytkettyä lippua tuskin kukaan vaivautuisi tulemaan näitä vaatimattomia raunioita katsomaan. Hadrianuksen kirjastosta ei ole montakaan kiveä jäljellä ja sitä uudemmat kirkotkin ovat sortuneet maan tasalle.
Vilhon mukaan Monastirakin metroasemalta on niin lyhyt matka asunnolle, ettei kannata käyttää metroa. Kun kapeilta kaduilta päästään Plateía Syntágmatosille eli Syntagma-aukiolle, Annikkikin uskoo, että hänen vihlova jalkansa kestää kävellä loput 1,5 kilometriä. Annikki on vannonut, että vartijoiden vahdinvaihto parlamenttitalon edustalla on viimeinen turistinähtävyys, jonka hän haluaa Ateenassa nähdä. Mutta eiköhän vain tupsutossut pyyhällä vastaan kun Susivuoret kääntyvät Perustuslain aukiolta tutulle Vasilissis Sofias -avenuelle.
Annikki ei ole Susivuorten Ateenan matkan aikana katsonut kuin kerran paikalliset tv-uutiset. Vaikka poliittinen tilanne on Kreikassa epävakaa eikä talouslamalle näy loppua, ei uutisissa ollut mitään mielenosoituksiin ja mellakointiin viittaavaa. Syntagman sivustalla on kyllä muutamia mellakkapoliiseja mutta nyt he ovat joutilaina. Jos jotain levottomuuksia ilmenisi, Susivuoret pysyttelisivät varmaan omassa rauhallisessa kaupunginosassaan Pagkrátissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti