Annikki ehtii puristaa ainakin litran appelsiinimehua ja kerätä puolitusinaa tyhjää lasi- ja muovipulloa siniseen keräysastiaan vietäväksi ennen kuin saa kiskottua Vilhon ylös vuoteesta. Ei Ateenassa voi nukkua puolille päivin jos aikoo nähdä edes osan antiikin tärkeimmistä paikoista.
Päivä on jälleen aurinkoinen ja Annikki patistaa Vilhonkin käyttämään aurinkovoidetta, jonka suojakerroin on 50. Eilen Akropoliilla tuli saatua niin paljon aurinkoa käsivarsille, että hän itse pukeutuu pitkähihaiseen puuvillapaitaan. Muuten Ateenan kevätaurinko polttaa Suomen pimeästä talvesta tulleen matkailijan.
Susivuorten kytkylipun viimeinen kohde on kaupungin vanha agora. Sinne päästäkseen heidän on jälleen käveltävä parlamenttitalon ohi ja Syntagma-aukion poikki. Vilkkaan ostoskadun, Ermoún keskellä on bysantin aikainen pieni Panagía Kapnikaréan kirkko. Sen edessä esiintyy kolme räppäriä, joiden sanomasta Annikki ei saa selvää. Hän arvelee, etteivät kaikki esitystä kuuntelemaankaan jääneet turistit täysin ymmärrä, mistä siinä on kysymys.
Kaikki Ateenassa vierailevat turistit pakkautuvat näköjään kaupungin vanhaan osaan, Plákaan. Monastiráki-aukiolta lähtevillä kujilla on vieri vieressä matkamuistomyymälöitä ja terassiravintoloita. Susivuoret kieltäytyvät sisäänheittäjien tarjouksista ja kävelevät pysähtymättä Adrianou-kävelykatua aina Agoran arkeologisen alueen portille asti. Kuuden hengen ryhmä on saanut lippuluukulle aikaiseksi ruuhkan. Susivuoret sivuuttavat lippuluukun ja kun virkailijat eivät ole kiinnostuneita irrottamaan Susivuorten pääsylippujen viimeistä palaa, Annikki sujauttaa liput takaisin reppuunsa ja astelee Vilhon perässä raunioalueelle.
Ateenan antiikin aikaisesta agorasta rakennuksineen ei ole 200-luvun hävitystyön ja myöhempien aikojen rakennusprojektien jäljiltä pajoakaan jäljellä. Toki vuosikymmeniä kestäneissä arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt lukuisten julkisten rakennusten perustoja ja jäänteitä vesijohto- ja viemärijärjestelmästä. Esiin kaivetun alueen luoteisreunalla on rauniot kaupunginvankilasta, jossa Sokrateen kerrotaan juoneen myrkkymaljansa. Raunioiden joukosta löytyy myös jäänteitä rakennuksesta, jonka uskotaan olleen Platonin dialogeissa mainitun Simonin talo, jossa Sokrates antoi opetusta. Monet agoran arkaaisen ja klassisen kauden merkkirakennuksista kuten Kahdentoista jumalan alttari ja stoalaisen filosofikoulukunnan suosima Stoa Poikile ovat jääneet Pireukseen menevän junaradan ja modernien talojen alle.
Alueen parhaiten säilynyt rakennus on agoran luoteispuolella, Kolonos Agoraios -kukkulalla oleva Hefaistoksen temppeli. Pentelikon-vuoren valkoisesta marmorista 400-luvulla e.a.a. rakennettu temppeli on saanut pitää kaikki 36 doorilaista pylvästään ja osa sen friisien ja metooppien veistoksista ja reliefestä on yhä jäljellä. Mikäköhän pysäytti mm. herulien hävitysvimman juuri tämän kukkulan juurelle, Annikki kyselee Vilholta. Vilhon mukaan Itämeren alueelta Ateenaan rellestämään tullut germaanilauma oli löytänyt kaupungin viinikellarit juuri kun piti mennä temppeliä tuhoamaan ja siksi hävitystyö jäi kesken.
Agoran itäreunalle keksittiin 1950-luvulla rakentaa uudestaan Attaloksen Stoa hellenistiseltä kaudelta. Pylväshallissa on agoran alueelta löytyneitä veistoksia ja sen pienessä museossa on esinelöytöjä aina neoliittiselta ajalta lähtien. Vilho virkistyy huomattavasti päästessään tutkimaan museon ruukkukokoelmaa. Annikkia kiinnostaa kissanmuotoisen keramiikkahlistimen ja suuren spartalaisen kilven lisäksi Ateenan demokratiaan liittyvät ostrakonit ja kleroterion. Viimeksi mainittu on lottokone, jolla arpomalla valittiin kaupunkivaltion virkamiehet.
Susivuorten kierrettyä koko arkeologisen alueen museoineen, kello on jo kymmentä vaille kolme ja Agora on menossa kiinni. Hienoa, että aamun vetelehtimisestä huolimatta ehdittiin tänne, Annikki toteaa mielissään kun Susivuoret pujottelevat Plákan kapeita katuja pitkin leveälle Vasilissis Sofias -avenuelle, joka vie heidät takaisin Pagkrátiin. Sotamuseon kulmilla Kansallispuutarhasta lennähtää aivan Annikin ja Vilhon pään yli viisi vihreää papukaijaa. Pilkkaavasti räksättäen ne kehottavat Susivuoria tutkimaan museo-oppaita valkoviinipullojen etikettien sijaan.
Illalla läheisestä kalaravintolasta palattuaan Annikki kuitenkin taas aukaisee valkoviinipullon. Museo-oppaita hän vilkaisee sen verran, että päättää huomisen olevan Susivuorille vapaapäivä. Silloin saisi nukkua niin pitkään kuin haluaa ilman, että on kiirehdittävä aamulla museoon. Susivuoret menevät kuitenkin tänään ajoissa nukkumaan katsottuaan illan jaksot elokuvista ”Jeesus Nasaretilainen” ja ”Raamattu”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti