Lauantaiaamuna se on vuorostaan Annikki, joka täytyy kiskoa ylös vuoteesta. Vilhon keittämä tee on jo ehtinyt jäähtyä ennen kuin hän pääsee aamiaispöytään. Tänään kahvia ei voikaan juoda parvekkeella sillä ilma on Susivuorten mielestä viileä; lämpömittari näyttää vain 18 astetta ja Ateenan taivas on pilvessä.
Annikin pannessa keittiön komerossa olevan pyykinpesukoneen pyörimään, alkaa sataa vettä. Raju sadekuuro ei kuitenkaan kestä kauaa ja Annikin ja Vilhon ollessa valmiit lähtemään ulos, sade on jo lakkaamassa kokonaan. Susivuoret ovat ilmeisesti saaneet suurimman raunio- ja museovimmansa tyydytetyksi sillä kumpikaan heistä ei ota edes puheeksi ajatusta jollain kaupungin kultuurikohteella käymisestä. He painelevatkin suoraan ruokakauppaan ostamaan muutaman viinipullon kotiin vietäväksi. Susivuorten suosiman hintaluokan eli alle viiden euron viinejä ei Annikin mielestä kannata Suomeen raahata. Halvat kreikkalaiset punaviinit eivät ole hänestä mistään kotoisin ja kelvolliset, tosin usein aika vetiset valkoviinit ovat parhaimmillaan Kreikan lämpimän auringon alla juotuna. Tuliaispulloiksi hinta-laatusuhteeltaan parhaita ovat kreikkalaiset makeat viinit. Susivuoret ostavat parikin pulloa Samoksen Moscato-viiniä mutta joutuvat harmikseen toteamaan, että Patraksen Mavrodáfni on näin pääsiäisenä loppunut ensimmäisestä kaupasta. ”Mustaa laakeria” eli solera-menetelmällä tehtyä makeaa viiniä täytyy siis käydä hakemassa toisesta liikkeestä. Viininhakureissullaan Susivuorten kauppakasseihin eksyy myös erilaisia kreikkalaisia pikkuleipiä, lokumia ja mansikoita.
Lihakaupan eteen jalkakäytävälle on pystytetty suuri avogrilli. Vartaassa hiilloksen yllä pyörii kokonainen lammas. Samanlainen grilli on Susivuorten vastapäisen talon parvekkeella. Naapurin pappa ei kuitenkaan ala vielä lauantai-iltana paistaa parvekkeella suolaantumassa olevaa lampaanruhoa vaan grillaillee illansuussa jotain kevyempää iltapalaa. Kellon lähestyessä yhtätoista, kaduilla alkaa näkyä palavia kynttilöitä kantavia ihmisiä. He ovat menossa pääsiäisyön jumalanpalvelukseen.
Kellon käydessä puoltayötä, alkaa pääsiäisen ilotulitus. Uutiskuvien perusteella se on monin paikoin Kreikkaa todella riehakas. Ateenassakin on valtavasti väkeä liikkeellä mutta Susivuoret tyytyvät kuuntelemaan pauketta parvekkeeltaan ja katsomaan kuinka vastapäiseltä parvekkeelta ammutaan valoraketteja Kristuksen ylösnousemuksen kunniaksi.
Annikin pääsiäisen vieton eli Zeffirellin elokuvasarjan ”Jeesus Nasaretilainen” katsomisen katkaisee harmittavasti ANT1-kanavalle tunkeva ”El Greco”. Yannis Smaragdiksen Kreikassa palkintoja kahminut elokuva Domenicos Theotokopoulosista on Annikista huono. Pääosaa esittävä kierosilmäinen englantilaisnäyttelijä on täysi pökkelö mutta sopinee esittämään muukalaistaiteilijaa. Elokuvan heikkous on sen ohut, uusimpia Raamattu-elokuviakin vaivaava, seksillä ja väkivallalla hekumoiva tarinankuljetus. Elokuvassa ei käsitellä lainkaan El Grecon omaleimaiseen maalaustyyliin johtanutta kehitystä. Se olisi ollut Annikista kiinnostava aihe elokuvaksi, eivät vailla todellisuuspohjaa olevat, Espanjan inkvisiittiolaitoksen taidemaalariin kohdistamat syytteet kerettiläisyydestä. Susivuoret kävivät viitisentoista vuotta sitten Toledossa, jossa oli vaikuttava El Grecon näyttely. Siitä lähtien Annikkia on kiehtonut Kreetalta kotoisin olevan taidemaalarin vaiheet ikonimaalauksen ja manierismin parista Venetsian ja Rooman kautta aikaansa edellä olevaan ekspressionismiin ja kolorismiin Toledossa. Voisikohan esimerkiksi Mike Leigh tehdä El Grecosta yhtä kiinnostavan elokuvan kuin hän teki J.M.W. Turnerista?
***
Pääisiäissunnuntaina Annikki katselee aamuseitsemältä parvekkeeltaan kuinka naapurin pappa panee lampaan paistumaan grillivartaaseen. Annikista hieno teeveen mainoselokuva oli siis varsin realistinen. Pääsiäislampaan paistaminen on tuntikausia kestävä, perheenpään vastuulla oleva merkittävä rituaali.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti