Vilho on näköjään valvonut pitkään minun jo mentyä eilen nukkumaan, Annikki toteaa nähdessään aamulla olohuoneen pöydällä tyhjän valko- ja punaviinipullon ja pähkinänkuoria. No nukkukoon Vilho sitten vielä pari tuntia.
Annikkikin lepäilee vielä hetken ennen kuin alkaa laittaa itseään ja asuntoa lähtökuntoon. Hän lueskelee mielenkiintoista kirjaa Akropoliilla seisovasta Parthenonista. Muutama vuosi sitten ilmestyneessä teoksessaan ”The Parthenon Enigma” Joan Breton Connelly esittää uuden tulkinnan Parthenonin friiseistä. Annikki ei ehdi kirjassa niin pitkälle, että voisi arvioida amerikkalaisen taidehistorian professorin teoriaa Parthenonista mutta hän pitää kyllä muita kirjassa esitettyjä ajatuksia antiikin Ateenasta lukemisen arvoisina.
Yhdentoista aikaan Annikki käy herättämässä Vilhon aamiaiselle. Sen jälkeen Susivuoret siistivät yhdessä asunnon mm. vieden roskapussit keräyslaatikoihin. Sen jälkee heillä on vielä tovi aikaa istua parvekkeellaan nauttimassa tällä erää viimeisen kerran Ateenan huhtikuun lempeästä auringosta. Myös naapuritalon ”rooffarit” ovat hakeutuneet aurinkoon. Susivuorten kielessä tämä sana tarkoittaa kerrostalojen katoilla ja kattoterasseilla asuvia kissoja, joita he tapasivat ensi kerran asuessaan korkealla pienessä kattohuoneistossa Madridin Lavapiésissä. Siellä rooffarit tulivat Annikin ruokittaviksi tiilikatolle olohuoneen ikkunan alle. Varsinaiset ”roof dwellerit” tai ”rooftop dwellerit” ovat hyvin vaatimattomissa oloissa, esim. Intian slummeissa eläviä ihmisiä. Heitä Susivuoret ovat tavanneet Kairossa asumassa mm. oman kerrostalonsa katolle kyhätyssä vajassa.
Kolmen maissa vuokraemäntä käy hyvästelemässä Susivuoret ja Annikki ja Vilho lähtevät matkalaukkuineen kotimatkalle. Ennen lentokentälle menoa he käyvät lounaalla kotikatunsa perinteikkäässä ravintolassa. Vuonna 1948 perustetun Fatsion erikoisuus on Politiki Kouzina eli Konstantinnopolissa asuneiden kreikkalaisten, turkkilaisista ruoista vaikutteita saanut keittiö. Perinteiseen tyypilliseen kreikkalaiseen tapaan valmiina olevat ruoat valitaan vitriinistä. Susivuoret tilaavat vasikanpaistia lisukkeineen, munakoisopaistosta ja artisokkaa sitruunavoikastikkeessa. Ruoka on hyvää muttei mitenkään erityisesti maustettua. Annikista parasta on erinomaisesti valmistettu munakoiso.
Ravintolassa syöminen on Kreikassa niin halpaa, ettei tavanomaisen turistin rahaa säästäkseen tarvitsisi kokata itse. Susivuoret eivät kuitenkaan jaksa lomillaan käydä ravintolassa joka päivä, eivätkä ainakaan useita kertoja päivässä. Kun heillä on vielä tapana käydä alvariinsa ruokakaupoissa ja toreilla, he laittavat usein itse ruokansa ulkomailla ollessaan. Ruoanlaitto hyvistä raaka-aineista on sekä Annikista että Vilhosta mukavaa. Kotona Suomessa he molemmat käyvät arkisin syömässä työpaikkaruokalassa ja kun suomalainen tarjonta ei juuri innosta laittamaa edullista arkiruokaa, Susivuoret laittavat ruokaa kotonaan yleensä vain viikonloppuisin.
Yhtenä toimenpiteenä talouskriisistään nousemiseen Kreikka korotti roimasti ulkomaisten turistien Ateenassa käyttämien palveluiden hintoja. Niinpä matka lentokentälle maksaa yli seitsemän kertaa enemmän kuin muut yhtä pitkät metromatkat kaupungissa. Samoin esim. pääsyliput Akropoliille ja turistien eniten suosimiin museoihin ovat selvästi keskimääräistä museolippuja kalliimpia. Annikista tämä on oikea politiikka. Toki Grexitin välttämiseksi tarvitaan monia muita, ateenalaisten kannalta järeämpiä toimia. Susivuoret tukevat vielä tovin Kreikan taloutta nauttimalla Ateenan lentokentän ravitsemusliikkeiden antimista ennen lentämistään Helsinkiin, jonka lentokentän baarit ovat heille liian kalliita käydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti