1. päivä: Alppisinfonian tahdissa Garmischiin

Vaikka Annikki on jo kerran tehnyt tämän saman bussimatkan Münchenin lentokentältä Etelä-Baijeriin, on hänen kysyttävä neuvoa löytääkseen pitkänmatkanbussien lähtöalue kakkosterminaalin takaa. Siellä lehtimadon vihreä Flix-bussi onkin jo odottamassa Annikkia, joka jätettyään matkalaukkunsa tavaratilaan, kiipeää reppuineen vikkelästi bussin toiseen kerrokseen. Sieltä ensimmäiseltä penkkiriviltä Annikin olisi hyvä väijyä,  miten  Alpit kohoaisivat kohta näkyviin.

Ennen alppimaisemia bussi käy hakemassa lisää matkustajia Hackerbrücken bussiterminaalista. Yhtä lukuisin nyssäköin varustautunutta perhettä lukuun ottamatta, kaikki Innsbruckin suuntaan matkaavat ovat sonnustautuneet retkeilyvaatteisiin ja monesta repusta pilkistävät vaellussauvat. Annikkikin on pukeutunut kevyisiin vaellushousuihinsa mutta vaellussauvansa hän on jättänyt kotiin. Annikki ei usko, että hän muutaman päivän lomallaan tekisi kovinkaan vaativia vuoristovaelluksia.

Vilho on jo retkeillyt viikon päivät Zugspitzen ympäristössä Tirolissa mutta Annikki aikoo viettää vuoden ensimmäiset kesälomapäivänsä lepäillen. Siihen Itävallan Ehrwald, josta Annikki vuokrasi Susivuorille fewon, sopii Vilhon kertoman mukaan mitä mainioimmin. Annikki on virittäytynyt ihailemaan Alppeja loma-asunnon terassilta käymällä konsertissa, jossa Helsingin kaupunginorkesteri soitti Richard Straussin Alppisinfonian. Konserttiohjelma ei tosin ollut ensisijainen syy siihen, että Annikki oli viime viikolla Musiikkitalossa. Enemmän kuin Straussin musiikki, häntä kiinnosti taas kuulla ja nähdä arvostamaansa kapellimestari Susanna Mälkkiä, jonka uraa hän seurannut jo parikymmentä vuotta. Eine Alpensymphonien teemaa hyräillen, kiireisen työviikon ja aamun aikaisen herätyksen uuvuttama Annikki on vaipumassa jo unten maille mutta havahtuu bussin ohittaessa Starnbergenseetä: Alppien ensimmäiset huiput näkyvät jo.

Bussin kaartaessa aikataulussaan Garmisch-Partenkirchenin rautatieaseman eteen, Vilhoa, joka lupasi tulla Annikkia vastaan, ei näy missään. Annikki saa nauttia muutaman minuutin lämpimästä auringonpaisteesta kunnes Vilho astuu ulos aseman ovesta.  Tämä on jättänyt auton parkkiin radan toiselle puolelle sillä pieni aukio aseman edessä on oikea liikennesumppu. Vilhon napattua Annikin matkalaukun, Susivuoret kävelevät yhdessä alikulkutunnelin kautta viereisen marketin eteen. Vilho kehoittaa Annikkia ”toteuttamaan itseään” kaupassa sillä välin kuin hakee auton marketin parkkipaikalle. Pian Susivuorten auto onkin täynnä ruokaostoksia ja matka voi jatkua Grainaun kautta kohti Itävaltaa.