Vilhon vielä nukkuessa, Annikki panee pesukoneen pyörimään siksi aikaa kun puuhailee keittiössä. Sisäpihan kissaporukan aloitettua konserttinsa, Vilhokin herää aamiaiselle. Susivuoret lykkäävät edelleen Akropoliin temppeleillä käyntiä mutta päättävät lopulta lähteä Akropoliin museoon, joka on yksi harvoista maanantaina auki olevista museoista Ateenassa.
Kello on jo yksi iltapäivällä kun Susivuoret 2,5 kilometriä lämpimässä säässä käveltyään ovat Akropoliin ns. uuden museon lippukassalla. Annikilla ja Vilholla on siis hyvät kolme tuntia aikaa kierrellä vuonna 2007 avatussa museossa. Rakennuksena Bernard Tschumin suunnittelema museo on Annikista miellyttävän valoisa ja avara. Annikki pitää myös siitä, että se on ensimmäinen museo, jossa hän voi kulkea liukuportaita pitkin kerroksesta toiseen. Mutta kuten Vilho toteaa, muuten museo on kuin taidegalleria, jossa on tarkoitus vain hortoilla, ja mieluiten viinilasi kädessä.
Annikista on hyvin ymmärrettävää, että museo on rakennettu korostamaan sitä, että Akropoliilta ryöstetyt, British Museumiin päätyneet ns. Elginin marmorit tulisi palauttaa Ateenaan. Mutta sitä odotellessa ateenalaiset olisivat voineet pystyttää kunnollisen museon taidegallerian sijaan. Arkaaisen kauden kore-veistosten vieressä on joitakin infotauluja nyt valkeiksi kuluneiden naishahmojen alkuperäisistä väreistä mutta muuten museon näytteillepano ei lisää siellä vierailevan tietoa Akropoliin historiasta. Ehkä kreikkalaiset otaksuvat, että kaikki ne miljoonat, eri puolilta maailmaa saapuvat turistit tuntevat Parthenonin ja Erektheionin tarinan. Tai sitten he tietävät, ettei turisteja kiinnosta se, miltä ajalta ja minkälaisesta paikasta museoesineet ovat peräisin; tärkeintähän heille on saada otettua vekkuli selfie.
Museon toisessa kerroksessa Annikki huomaa kyltin, jossa kehotetaan esittämään kysymyksiä arkeologille. Tavattavissa ei kuitenkaan ole yhtäkään arkeologia, joiden Annikki arvelee paenneen häntä museon kahvilan terassille. Eivät muinaistutkijat osaisi antiikin arkeologiaa, historiaa ja taidetta opiskelleen Annikin kysymyksiin vastatakkaan. Annikkia nimittäin askarruttaa ihmiskuntaa laajasti tänäkin päivänä riivaama tuhoamisvimma - miksi kaikki, joka hienoa ja kaunista mutta vähänkin erilaista, johon on totuttu, pitää hävittää maantasalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti