Annikki ostaa suosiolla kertaliput lippuautomaatista Annikin ja Vilhon lähtiessä käymään Pireuksessa. Evangelismóksen metroasemalta on vain kaksi pysäkinväliä Monastirákiin, jossa Susivuoret vaihtavat Pireuksen satamaan vievälle linjalle M1. Ateenan vanhin metrolinja vuodelta 1869 kulkee maanpinnalla antiikin agora-alueen poikki. M1:n vaunut ovat vanhempaa mallia kuin vuonna 2000 avatun, lentokentälle vievän M3-linjan ilmastoidut vaunut. Pääsiäismaanantaina metrossa on väljää ja kun metrovaunun kaikki ikkunat ovat auki, ei matkatessa tule liian lämmin. En kyllä haluaisi kokeilla Pireuksen linjaa elokuun helteillä kun vaunut ovat täynnä saarille pyrkiviä matkalaisia, Annikki toteaa Vilholle. Huhti-toukokuu voisi sään puolesta olla hyvä aika lähteä tutkimaan Kreikan saaristoa. Egean mereltä puhaltava leppeä tuuli ja 25 asteen lämpötila on Annikista oikein passeli yhdistelmä kunhan on muistanut sivelllä nenänpäähänsä aurinkovoidetta.
Pireus on aika rähjäinen paikka verrattuna Susivuorten kaupunginosaan, Pagkrátiin Ateenassa. Kaikkien satamakaupunkien tapaan, Pireus on ollut jo antiikin aikana laitapuolen kulkijoiden ja rikollisten kansoittama. Kadut ovat matkustajasatamaa kiertävän rantatien ulkopuolella kuitenkin tänään täysin tyhjät eikä puistoissakaan ole kuin muutama kerjäläinen ja narkkari.
Annikki suunnistaa autioita sivukatuja kohti Pireuksen arkologista museota. Onkohan museo sittenkään tänään auki, Annikki ehtii jo epäillä mutta samassa museovirkailija ilmestyy viittelöimään Susivuoria sisälle museoon. Annikki ja Vilho saavat kiertää museon aivan keskenään. Heidän tutkiessaan alakerran salien hautamonumentteja, museoon ilmestyy kolmaskin vierailija. Tämä kiertää museon pihalla olevaa Zean teatterin rauniota ja hautakivikokoelmaa sillä välin kuin Susivuoret käyvät yläkerran näyttelysaleissa.
Siellä ovat Pireuksen museon merkittävimmät esineet eli 1950-luvulla pireuslaisen kerrostalon kellarin alta putkitöiden yhteydessä löydetyt suuret pronssipatsaat. Kreikkalaisia jumalia Athenea, Artemiita ja Apolloninia esittävät patsaat ja suuri pronssinen teatterinaamio päätyivät kätköpaikkaansa lähes 1900 vuodeksi ilmeisesti niihin aikoihin kun roomalaiset hyökkäsivät kaupunkiin kenraali Sullan johdolla vuonna 86. Yli kaksimetrinen pronssinen Athene on joko alkuperäinen 360-luvun patsas tai sitten sellaisen kopio 200-luvulta eaa. Kaksi Artemiin patsasta ovat 340- ja 200-luvuilta eaa. Patsaista vanhin on noin 540-luvulta eaa peräisin oleva ns. Pireuksen Apollon. Se on yksi harvoista arkaaiselta kaudelta säilyneistä pronssipatsaista. Susivuoret kiertelevät hyvän tovin ihailemassa upeasti muotoiltuja pronssipatsaita.
Koko pienen museon kierrettyään Annikki ja Vilho kävelevät takaisin Pireuksen matkustajasatamaan. Rantatiellä aivan veden rajassa kulkiessaan Annikki laskee, että Pireuksesta lähtee Kreikan saarille ja kauemmaksikin ainakin seitsemän laivayhtiön matkakustajalaivoja. Hänen tekisi mieli hypätä juuri lähdössä olevaan alukseen mutta Egeanmeren risteily on jätettävä toiseen kertaan. Voisimme kenties tehdä ensi keväänä saarikierroksen, merestä ja auringosta innostunut Annikki ehdottaa Vilholle.
Vilho puolestaan ehdottaa, että juodaan virkistätävät frappet ennen kuin lähdetään metrolla takaisin Ateenaan keskustaan. Annikki käy tilaamassa frappet kahvila-leipomosta ja katselee vesi kielellä sen laajaa leivos- ja pikkuleipävalikoimaa. Pienen makean herkun sijaan hän ostaa ison leivän.
Kun Susivuoret vajaan puolen tunnin metromatkan jälkeen ovat jälleen omalla parvekkeellaan syömässä lounasta, Vilho kehuu Annikin Pireuksesta ostamaa leipää matkan parhaaksi. Annikinkin mielestä rapeakuorinen leipä on herkkua. Illansuussa Susivuoret käyvät pienellä kävelylenkillä ja päätyvät hakemaan hyväksi havaitsemastaan ravintolasta täytetyt pitaleivät. Kun kotikorttelissa osutaan aukiolevaan minimarkettiin tai oikeastaan elintarvikekioskille, josta saadaan valkoviiniä, Susivuoret viettävät tyytyväisinä viimeistä iltaansa Ateenassa parvekkeellaan. Naapuritalojen asukkaat palailevat pääsiäislomiltaan ja vastapäisen talon pappakin on toipunut työtä teettäneestä pääsiäislampaan grillauksesta niin, että jaksaa puhdistaa perusteellisesti grillivartaan ja siivota parvekkeen. Laskevan auringon valaistessa upeasti Akropoliin kadun appelsiinipuiden yllä lennähtää pari lepakkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti