Susivuorten lähtiessä aamupäivällä vakioreittiään pitkin kohti Akropoliita, naapuritalon pappa on saanut pääsiäisen grillausurakkansa valmiiksi ja kantaa paistetun lampaan sisälle ruokasaliin. Joka puolella Ateenaa grillataan kokonaisia lampaita ja se taitaakin olla pääsiäissunnuntain suurin nähtävyys kaupungissa. Kaikki museot ja antiikin muistomerkit, Akropolis mukaanlukien ovat suljettu. Akropoliin lukituilla porteilla käyvät matkailijat päätyvät väistämättä ravintoloiden terasseille nauttimaan grillien antimista.
Susivuoret eivät ole alttiita lihan himoille vaan he marssivat Akropoliin ohi ja kiipeävät Filipappoksen kukkulalle. Filipappoksen suurelta hautamonumentiltä on hyvät maisemat Ateenaan ja Saroninlahdelle. Pireuksen suunnassa näkyy vierekkäin SEF eli Stádio Eirínis kai Filías ja Stádio Geórgios Karaïskáki. Näistä Rauhan ja Ystävyyden Stadion on Olympiakoksen koripallojoukkueen ja Karaiskakis-stadion sen jalkapallojoukkueen kotikenttä.
Toiseen suuntaan avautuu hieno näkymä Akrópoliille. Pääsiäissunnuntain bonus on se, että ylväs kukkula temppeleineen on täysin autio. Susivuoret voivat räpsiä Akropoliin temppeleistä postikorttikuvia, joissa ei näy yhtäkään mauttomasti pukeutunutta turistia.
Vilhon keikkuessa kallionjyrkänteellä, Annikki huomaa polun yli vilahtavan liskon. Hän on monena päivänä ihmetellyt sitä, ettei Susivuorten kiertämillä Ateenan laajoillakaan puistomaisilla arkeologisilla alueilla ole näkynyt ensimmäistäkään liskoa. Pitänevätkö tiiviisti rakennetussa kaupungissa saarekkeina sijaitsevien raunioalueiden kissat huolen siitä, ettei kivillä vilistä liskoja? Annikki menee katsomaan puun alla kuivaa heinikkoa kahisuttavaa liskoa tarkemmin. Se ei olekaan sislisko vaan hän arvelee kiiltäväsuomuisen, lyhytjalkaisen matelijan olevan silmäskinkki.
Jos Filipappoksen kukkulan laella ei tuulisi voimakkaasti, auringossa olisi todella kuuma. Laskeuduttaessa rinnettä alaspäin on tyynempää ja Annikki ja Vilho hakeutuvat polulla puiden varjoon eivätkä he palaa katsomaan kallioon hakattua, Sokrateen vankilaksi sanottua luolaa. Kierrettyään Pnyks-kukkulan, jossa kokoontui antiikin aikaan ekklesia eli Ateenan kansankokous. Pnyksin rinteillä olevat antiikin rauniot vilkaistuaan, Susivuorten kiipeävät vielä Nymfien kukkulalle. Sen laella on Ateenan vanha observatorio vuodelta 1842.
Laskeuduttuaan Agia Marina -kirkon ohitse Thission metroaseman kulmille, Annikki haluaa käydä vielä karsomassa jossain aivan lähistöllä olevat Stoa Poikileen rauniot. Paikka, jossa filosofien maalattu pylväshalli sijaitsi, löytyy kulman takaa. Monta metriä nykyisen katutason alapuolella olevat rauniot on aidattu metalliaidalla eikä puretun talon alta esiin kaivetuista stoan rakenteissa ole paljon näkemistä. Paikalla ei ole edes kylttiä kertomassa, että tässä on ollut antiikin merkityksellinen rakennus. On lähistöllä sentään ravintola, jonka nimi on Poikili Stoa.
Monastiraki-aukiolta lähtevän Mitropoleos-kadun lukuisat ravintolat ovat täynnä väkeä Susivuorten pujotellessa ravintolaterassien välistä Syntagmalle. Annikki ja Vilho eivät pidä meluisilla ulkoterasseilla syömisestä. Vaikka lammaspaistit huokuttelevatkin he syövät mieluummin lounaansa rauhallisella kotiparvekkeellaan.
Päivä on niin lämmin, että parvekkeella voi istuskella auringon laskuun asti. Päivän kääntyessä illaksi, parvi vihreitä papukaijoja lentää aivan parvekkeen ohi kohti Kansallispuutarhaa. Vaikka kaijat rääkäisevät mennessään varoittavasti, Annikki panee valkoviinipullon jääkaappiin. Sen viilentymistä odotellessa Annikki alkaa pakkailla matkalaukkuaan. Helpostihan nämä kaikki tuliaiset tänne mahtuvat, Annikki toteaa Vilholle asetellessaan hyvin pehmusteisiin käärittyjä viinipulloja laukkuun. Mutta Vilho ei Annikkia kuule vaan on nukahtanut olohuoneen sohvalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti