Sunnuntai on Kreikassa palmusunnuntai mutta katolisissa maissa se on jo pääsiäissunnuntai. Yhtä kaikki, tänään Susivuoret eivät pääse ruokakauppaan. Sitä heidän ei tarvitse kuitenkaan surra sillä Vilho kävi eilisiltana hakemassa tarpeet sunnuntaiateriaan. Jos tuleva ”susipata” ei veisi illalla nälkää, lähikortteleista löytyisi kyllä useita ruokaravintoloita.
Annikki laittaa aamiaista kiireettä sillä päivän ohjelmaksi ei ole sovittu kuin käynti parilla pienellä arkeologisella kohteella. Vilhon vielä loikoillessa vuoteessa, Annikki pesee perusteellisesti keittiönkaapin perältä löytämänsä viinitahraisen lasikannun. Vaikka appelsiinimehun puristaminen on Annikista kivaa, ei hän viitsisi joka aamu pestä sitruspuserrinta. Siksi hän päättää tehdä kannuun parin aamun tuoremehut yhdellä kertaa.
Päivä on hyvin tuulinen mutta lämmin. Parvekkeen lämpömittari näyttää kymmenen maissa jo yli kahtakymmentä astetta. Jos ei tuulisi, auringossa tulisi nopeasti kuuma. Taitaa tänään alkanut huhtikuu olla viimeinen aika ennen lokakuuta käydä Ateenassa. Keskikesällä täällä paistuisi, Annikki toteaa Vilholle Susivuorten astellessa aurinkoista kotikatua pitkin kohti Rigillis-katua. Lykeionin sisäänkäynti ei kuitenkaan ole Rigilliksellä vaan Bysanttilaisen ja kristillisen museon vieressä tutulla V. Sofias -avenuella.
Kovinkaan moni Akropoliin kytkylipun ostaneista ei vaivaudu vasta vuonna 1996 esiinkaivetun Lykeionin raunioille. Mutta ne, jotka sinne varta vasten hakeutuvat, ovat järjestään tohkeissaan. Ei niinkään siksi, että Lykeionin kirjastosta, palestrasta tai kylpylaitoksesta olisi itsessään kovin paljon näkemistä. Syynä hartauteen ja innoittumiseen on tietenkin se, että Lykeion oli paikka, jossa antiikin filosofi ja tieteen moniottelija Aristoteles piti kouluaan. Vilho on luonnollisesti innoissaan kulkiessaan filosofien jalanjäljissä ja Annikkiinkin paikan historia tekee vaikutuksen. Muinaisilta eläinfysiologian luennoiltaan hänen mieleensä on jäänyt, että ”Aristoteleen lyhty” liittyy merisiileihin.
Lykeionilta Susivuoret suuntaavat jälleen Akropoliille päin. Nyt he löytävät hyvän kävelyreitin Kansallispuutarhan ja Zappeionin kokouspalatsin kautta suoraan Vasilissis Olgas -avenuelle, jonka varrella on sisäänkäynti Olympieioniin. Annikki on täyttä päätä menossa paikan ehdottomalle pääkohteelle, Olympian Zeuksen temppelin raunioille mutta Vilhopa johdattaa hänet katsomaan roomalaisen kylpylän ja asuintalon raunioita. Ne tutkittuaan Susivuoret pääsevät ällistelemään antiikin suurudenhullun rakennusprojektin jäännöksiä.
Olympeionia rakennettiin eri vaiheissa yli 600 vuotta. Se valmistui vasta keisari Hadrianuksen vauhdittamana noin vuonna 130. Kauaa ei jättikokoinen, 96 metriä pitkä ja 40 metriä leveä Olympoksen pääjumalalle omistettu, tai ainakin myöhemmin nimetty, temppeli saanut olla paikallaan. Sen järjestelmällinen tuhoaminen alkoi herulien toimesta jo 200-luvulla. Nyt temppelin 104 korinttilaisesta, 17 metriä korkeasta pylväästä on jäljellä vain 16. Niistäkin yksi on kaatunut ja makaa paloina aikoinaan mahtavan temppelin raunioissa.
Temppelin rauniot ovat keskellä laajaa nurmikenttää, jossa makailee useita, Vilhon ”akropolisoituneiksi” nimittämiä voipuneita matkailijoita. Susivuoret eivät ole itse vielä käyneet Ateenan pääkohteella ja Annikki voi vain arvailla, missä kunnossa hän itse palaa Akropoliilta kun hän sinne ylihuomenna todennäköisesti pääsee.
***
Annikin suureksi yllätykseksi Vilho on Olympieionilta lähdettyä halunnut poiketa matkamuistomyymälään. Sieltä Vilho valitsee huolellisesti kaksi käsinmaalattua pikaria, joihin on kuvattu Dionysos ja Hermes (kts. Vilho Kreetalla). Illalla Annikin lepäillessä sohvalla ja naukkaillen puna-mustaa antiikin keramiikkaa jäljittelevästä pikarista viiniä, Vilho ahkeroi keittiössä. Tuloksena on herkullinen lihapata, jonka maustaa Annikin Aristoteleen Lykeionista poimima rosmariini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti