Edellisen illan retsinoinnista ja mavrodafneilusta huolimatta, Susivuoret suuntaavat jo aamupäivällä Akropoliille. Tosiasiassa he eivät ole vielä valmiita tiukkaan kulttuurikierrokseen maailman kuuluisimmalle temppelialueelle. Nyt he tekevät vain lyhyen tiedusteluretken Akropoliin etelärinteelle.
Kävelyreitti kotikadulta Akropoliille vie Panathinaikou-stadionin sivuitse Arkhimidous-kadun kulmaan. Sinnehän ne kaikki Susivuorten näkemät vetokärryin varustautuneet rouvatkin ovat menossa. Annikkikaan ei Vilhon kännykkänavigaattorin ohjeista enää piittaa vaan painelee Vilho kintereillään katualueella olevalle ruokatorille. Vilhon mukaan Annikilla on ”torigeeni” eli karjalaisille tyypillinen viehtymys toreihin ja markkinoihin. Annikki ei moisiin heimoteorioihin usko, mutta myöntää, että torikojut vetävät häntä vastustelemattomasti puoleensa. Perjantain ruokatorin tarjonta on todella houkutteleva hedelmineen ja mittavine valikoiminen tuoreita vihanneksia ja yrttejä. Annikki olisi valmis täyttämään kassinsa mansikoilla ja artisokilla mutta Vilho puskee määrätietoisesti ohi oliivi- ja kalatiskien kohti Ateenan ensimmäistä hautausmaata, Nekrotafeío Athinón. Annikki yrittää turhaan tiedustella sitä, miksi moderni hautausmaa on nimetty kaupungin ”ensimmäiseksi” mutta Vilhon perässä pysyäkseen tyytyy selvittämään asian illalla internetistä.
Siihen nähden, miten paljon turisteja käy Ateenassa ja nimenomaan sen Akropoliilla, on turistirähinä museoalueen sisäänkäynnnin tuntumassa Annikista aika vaatimatonta. Lienevätkö ateenalaiset huonosti turismibisnestä hyödyntäviä amatöörejä vai mafiosojen hallitsemien matkatoimistojen karkottamia yrittäjiä?
Akropoliin arkeologinen museo on sen verran iso rakennus, että siellä käymiseen on varattava oma päivänsä. Tänään Susivuorilla ei ole museopäivä ja otettuaan valokuvan museosta he lähtevät kävelemään takaisin Pagkrátiin. Matkalla he käyvät katsastamassa Apsida tou Adrianou eli Hadrianuksen portin, jota yleensä kutsutaan (riemu)kaareksi. Sen luota näkyvät aidatulla laajalla nurmikentällä olevat Olympeionin eli Olympoksen Zeun temppelin raunio.
Komea marmorista tehty Panathinaikou-stadion kierretään nyt sen etupuolelta ja sieltä matka kotikadulle ei ole enää pitkä. Sen verran voipunut Annikki on päivän kävelyreissusta, että ei istu kuin hetken Vilhon seurana olohuoneen parvekkeella lämpimästä auringonpaisteesta nauttimassa vaan käy päiväunille.
Illalla Annikki puuhailee keittiössä Vilhon mopatessa lattioita. Asunto oli kyllä hyvin siivottu Susivuoria varten mutta ilmeisesti se on ehtinyt olla hetken tyhjillään. Vilhon suoritettua pikasiivouksensa, pölytön parketti suorastaan kiiltää. Keittiössä Annikki toteaa, että ilmeisesti kaikki asunnon vuokralaiset eivät ole huomanneet, että keittiössä on oma boilerinsa. Osa laseista ja keittiövälineistä on nimittäin sen näköisiä, ettei keittiön boileria ole osattu laittaa päälle sähkötaulusta ja astiat on vain huuhtaistu kylmällä vedellä. Toisaalta monelle on varmaan eduksi, ettei boileri ole ollut päällä. Hanassa ei ole rajoitinta ja jos sen kanssa ei ole tarkkana, polttaa helposti kätensä tulikuumalla vedellä.
Suomessa on tänään pitkäperjantai mutta Kreikassa vietetään pääsiäistä vasta viikon kuluttua. Annikin täytyy muistaa merkitä ortodoksiset juhlapyhät museolistaansa ennen kuin Susivuoret aloittavat aikomansa kierrokset Ateenan pääkohteilla. Suunnitelmissa kun on ostaa viisi päivää voimassa oleva yhdistelmälippu ja käydä kaikissa lipun kohteissa ja parissa muussakin museossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti