Annikin päästessä lentokentälle Vilho onkin jo ehtinyt tulostaa boarding passit ja matkatavaralipukkeet. Laukkujen jättö ja turvatarkastus sekä lentokoneeseen siirtyminen sujuvat nekin nopeasti ja vaivatta. Sen jälkeen mikään ei sujukaan. Koneen piti olla täynnä mutta tietokoneongelmien takia matkustamoon ei ole saatu Susivuorten lisäksi kuin pari tusinaa henkeä. Loppuja matkustajia odotellaan sitten lähes kaksi tuntia. Vilho ehtii sinä aikana ottaa torkut mutta Annikkia alkaa kismittää, että lentoyhtiö syyttää lentokenttää ongelmista vaikka on itse täysin kyvytön reagoimaan tilanteeseen. Paitsi että tiedottaminen kangertelee, on henkilökunnan laskutaidossakin puutteita. Kun matkustajalukuja ei saada millään täsmäämään, Annikki tietää, että seuraavaksi aletaan poistaa ruumasta ylimääräisiä matkalaukkuja. Siinä vaiheessa Annikin vieressä istuva rouva alkaa hermostua eikä Annikki viitsi jatkaa, että se tuskin on tällä lennolla kovinkaan huolestuttava juttu. Aivan toisenlainen tunne Annikilla oli vuosia sitten Jerusalemin kentällä, jossa matkalaukkuja alettiin poistaa koneesta matkustajien tunteja kestäneiden kuulusteluiden jälkeen.
Kun kone vihdoin pääsee lähtemään, kolmen ja puolen tunnin lentomatka sujuu aika mukavasti. Mutta jälleen kerran Annikki joutuu ihmettelemään sitä, miksi tällä ns. halpalentoyhtiön lennolla on internet-yhteys, ei kylläkään kovin nopea, mutta perinteisten yhtiöiden koneissa ei sitä ole. Tai jos onkin, siitä pyydetään joku naurettava lisämaksu. Eikö netissä surffailu olisi nykyihmiselle se kaikkein luontevin keino kuluttaa aikaa lennoilla? Tuskin kovinkaan montaa matkustajaa kiinnostaa edes pitkillä lennoilla lentoyhtiöiden elokuvatarjonta tai joutavat matkailumainokset. Tosin tällä lennolla Annikki kiinnostuu teeveen lyhytelokuvista. Hän tönii Vilhonkin hereille katsomaan laventelinsinisen australialaisnallen edesottamuksia. Bobbie the Bear käyttelee kyllä mallikkaasti maatalouskoneita hoitaessaan suurta laventelifarmia mutta vapaa-ajallaan tämä sympaattinen ja ilmeikäs karhu on aika tohelo.
Aurinko on jo laskenut kun Susivuoret laskeutuvat pari tuntia myöhässä Ateenan Elefthérios Venizélosille omistetulle lentokentälle. Annikilla ei tietenkään ole kuin hämärä aavistus kuka Venizélos mahtoi olla; viime keväiseen Kreetan matkan muistojen perusteella varmaan joku poliitikko, jolla oli jokin yhteys Kreetaan. Poliitikot ovat muuten Annikin mielestä yliedustettu ammattiryhmä lentokenttien nimissä. Kas kun Helsingin lentokenttä ei ole ”Urho Kekkonen” ? Euroopassa on sentään jokunen kenttä nimetty taitelijan, löytöretkeilijän tai tiedemiehen mukaan ja tietysti maailmasta löytyy parikin samalle paaville omistettua kenttää. Mutta Delhin ”Indira Gandhi” taitaa olla ainoa naiselle — poliitikolle tietty — omistettu lentokenttä.
Annikista on kuitenkin aivan sama, mikä Ateenan lentokentän vaikeasti muistettava nimi on. Nyt on tärkeintä päästä mahdollisimman pian Ateenaan keskustaan ja asunnolle, jossa vuokraemäntä odottaa Susivuoria saapuvaksi. Annikki lähettää Maria-emännälle pari tekstiviestiä ja sopii tapaamisesta tunnin päästä Evangelismoksen metroaseman edessä. Sinne kaksikkomme pääsee suoraan lentokentältä metrolla M3.
Ensikosketuksen Ateenaan Annikki saa vasta Susivuorten noustessa metrosta ja kävellessä kadunlaitaan sotamuseon eteen odottamaan Mariaa. Kaupunki on paljon lempeämpi kuin Annikki osasi odottaa. Ilma on vielä yhdentoista maissa illalla lämpimän raikas ja kaupungin tuoksu on miellyttävä. Iltataivaan pehmeää tummuutta vasten Lykovittoksen korkea, valaistu kukkula loistaa kutsuvana, ei uhkaavana.
Pian Maria saapuukin kolhitulla Hondallaan ja Vilho sulloo Susivuorten matkalaukut pienen auton tavaratilaan ja takapenkille. Matka Efroniu-kadun asunnolle ei ole pitkä mutta yksisuuntaisten katujen takia sinne on kierrettävä suurten Hilton- ja Caravel-hotellien sivuitse. Susivuorten uusi kotikatu on appelsiinipuiden reunustama ja Annikin noustessa autosta, vastaan hyökyy appelsiininkukkien huumaava tuoksu. Tässä vaiheessa iltaa hän ei tosin tajua, että voimakas tuoksu on peräisin pienistä valkoisista kukista vaan liittää ajatuksissaan voimakkaan hajun kadunkulman kauneussalonkiin ja kirkossa poltettaviin suitsukkeisiin.
Kerrostalon neljännessä kerroksessa sijaitseva asunto on suurempi kuin Susivuoret kuvittelivat ja siellä näyttää olevan kaikki tarvittava. Kellon lähestyessä puolta yötä Annikki alkaa olla väsynyt ja siksi hän pyrkii saamaan asunnon esittelystä mahdollisimman lyhyen. Olisihan se muutenkin absurdia kuunnella perinpohjaista opastusta pesukoneen ja hiustenkuivaajan käytöstä.
Ilman pitkiä esittelyjäkin Susivuorten matkapäivä on ollut pitkä ja he eivät kuvittelekaan lähtevänsä kaupungille yöpalaa hakemaan. Sen verran Annikilla ja Vilholla on kokemusta matkailusta ja itsestään, että he ovat varautuneet tilanteeseen pakkaamalla laukkuunsa pussilliset pikanuudeleita ja ostamalla pari pulloa halpaa retsinaa Ateenan lentokentän pienestä marketista. Nämä eväät nautittuaan Susivuoret käyvät levolle ollakseen valmiit tutkimaan loma-asuntoaan ja uutta kotikortteliaan tarkemmin huomenissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti