Annikki hämmästyy huomatessaan, että kello on yli yhdentoista hänen noustessaan vuoteesta. Tulipahan kerrankin nukuttua — ja tarpeeseen. Kotirintamalla on ollut viime aikoina kaikenlaista huolta ja töissäkin on ollut kiireistä. Sen lisäksi Annikin unta on häirinnyt sitkeä flunssa hakkaavine yskineen sekä suru-uutinen Italiasta.
Annikkia vähän nolottaa, että hän reagoi niin voimakkaasti siihen, että italialainen tv-persoona Fabrizio Frizzi on yllättäen kuollut. Annikki oli maanantaina saanut Vilholta sähköpostia otsikolla ”Ei voi olla totta” ja Annikki oli linkkiä italialaiseen lehteen avatessaan arvellut, että kyseessä on taas joku jalkapallomaailman huhu. Mutta kyseessä oli siis uutinen kuusikymmenvuotiaan Frizzin äkillisestä menehtymisestä aivoverenvuotoon. Se, että Annikin mittapuulla nuori ihminen odottamatta kuolee, panee hänet ajattelemaan omien elinpäivien rajallisuutta mutta surulliseksi tapauksen tekee se, että Fabrizio oli italialaisille ja RAIn tv-ohjelmia seuraavalle Annikille kuin perheenjäsen. Vaikka monta kertaa viikossa lähetettävä L’Ereditá on jokseenkin typerä visailuohjelma, Annikki piti siitä juuri ystävällisen, kohteliaan ja iloisesti hymyilevän Frizzin takia.
Vilho yrittää vielä jäädä vuoteeseen loikoilemaan Annikin kiskoessa painavia olohuoneen ikkunan peittäviä kaihtimia ylös. Parvekkeelle päästyään Annikki vaatii Vilhoakin katsomaan kuinka sieltä näkyy Akropolis temppeleineen. Tästä Annikille tulee déjà-vu. Kairoonkin saavuttiin aikanaan myöhästyneen lennon takia myöhään illalla ja vasta seuraavana aamuna kaihtimia avatessa Annikki huomasi, että asunnosta on komea näkymä suoraan Gizan pyramideille. Akropolis on sillä tavalla samanlainen paikka kuin pyramidit Kairossa, että sinne katse kaupungissa aina hakeutuu. Se ainakin on varmaa, että samoin kuin Gizan pyramideista, Annikki tulee ottamaan tukuttain valokuvia Akropoliista vuorokauden eri valoissa.
Keittiöstä löytyy kahvia ja pieniä croissantteja sekä hedelmiä. Niistä Susivuoret saavat kelpo aamiaisen vastapuristettuine appelsiinimehuineen ja ryhtyvät uusin voimin tutkimaan asuntoa ja sen varustelua. Makuuhuoneen vuoteineen ja peiliovisine vaatekaappeineen sekä ikkunallisen kylpyhuoneen he ovat jo todenneet kelvolliseksi. Olohuone on iso ja ainakin kaksi sen sohvista ovat mukavia. Kolmatta sohvaa ja lasista ruokasalin pöytää Susivuoret tuskin tulevat käyttämään ja vanha, lähinnä biedermeieriä oleva keinutuoli näyttää suorastaan vaaralliselta istua. Asunnon sisustus on siis sekoitus uutta ja vanhaa ja ainoat Ikea-romut ovat pieni sivupöytä ja keittiön kolme huteraa tuolia. Vaikka sisustustyyli kristallikruunuineen ja koristeellisine senkkeineen ei oikein ole Annikin makuun, hän pitää asunnon korkeiden huoneiden ja parkettilattian aikaasaamasta avarasta ja lämpimästä yleisilmeestä. Koska ruokasalin lasihyllyjen koristeelliset posliinikulhot ja lasimaljat eivät näy Annikin omimalle, suurta tauluteeveetä kohti suunnatulle sohvalle, ne saavat jäädä paikalleen. Tavallisestihan Annikki korjaa loma-asunnon kammottavimmat koriste-esineet siivouskomeroon tai kirjahyllyn kaappiin pois silmistä. Asunnon ”hienoimmat” esineet ovat Annikin veikkauksen mukaan lukitussa palvelijanhuoneessa ja hyvä niin.
Keittiön kaapeissa on kreikkalaiseen tapaan astioita ainakin parille kymmenelle hengelle. Vedenkeitin sen sijaan on yhdelle hengelle mutta muut keittiökoneet ovat kelvollisia. Vilho löytää kaapeista monenmoisia mausteita ja yrttejä mutta öljyt ovat maissi- ja auringonkukkaöljyä joten kauppalistaan on kirjattava oliiviöljy. Kauppalista alkaa muutenkin olla niin pitkä, että Susivuorten on aika lähteä ruokaostoksille.
Ensimmäisen lomapäivän kauppareissu tuottaa Susivuorille aina suurta tyydytystä. Silloin ostoskoreihin voi huoletta lastata kaikkia paikallisia, hyviksi havaittuja elintarvikkeita ja jonkun ennestään tuntemattoman kiinnostavan tuotteen. Vilhon valitessa fetajuustoa ja jättipapusäilykkeitä, Annikki ostaa palavelutiskiltä kovaa vuohen- ja lampaanmaitojuustoa, mustia oliiveja ja aimo kimpaleen halvaa. Tomaatit, sipulit ja appelsiinit täytyy hakea vihanneskaupasta, jossa ne olisivat parempia ja halvempia kuin marketissa. Vilho hakee viinihyllystä retsinaa ja Annikki valkoviinipullon. Suurin osa tarjolla olevista kreikkalaisista valko- ja punaviineistä on hinnakkaita. Annikille ja Vilholle 10-20 euron viinit ovat liian kalliita ja valitsevat viininsä alahyllyltä. He tietävät, että kohta syötävän kreikkalaisen salaatin kanssa parin, kolmen euronkin viini maistuu mainiolta.
Susivuoret ehtivät juuri parahiksi kauppakasseineen kotiovelle kun taivaalta alkaa ropista vettä. Sadekuuro on kokonaan ohi ja ilma edelleen lämmin Annikin herätessä päiväuniltaan. Susivuoret käyvät pienellä iltakävelyllä lähikorttelissa täydentäen ruoka- ja juomavarastojaan. Hedelmäkaupassa Annikki ei löydä yhteistä kieltä kaupanpitäjän kanssa mutta saa hankituksi oikeanlaisia appelsiineja. Täytyy kyllä opetella muutama muukin sana kreikkaa kuin ”ευχαριστώ”, hän päättää esitettyään pantomiimin appelsiinimehun puristamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti