Susivuorten kotikatu Ateenassa on appelsiinipuiden reunustama Efroniou Akropoliin ja Kansallispuutarhan itäpuolella. Pagkráti ei ole mikään hienostolaue mutta selvästi vähän varakkaamman väen kaupunginosa verrattuna esim. Exharceiaan tai Psyríin. Yksisuuntaisten katujen reunustamat kerrostalot Pakgrátissa löytänevät helsinkiläisen vastineensa Etu-Töölöstä. Kuten muuallakin Pagkrátissa, Susivuorten asuintalossa on aula portinvartijan toimistoineen. Portinvartijoita Ateenassakaan ei kuitenkaan enää ole vaan postinlajittelutiskillä päivystää talon kolmannessa kerroksessa asuva valkeankirjava komea kissa.
Ateenan Ullanlinnassa Annikki ei ole vielä käynyt mutta muita livenä ja internetissä Ateenan kaupunginosia nähneenä, Annikki arvelee, että kaupungissa on valtavat markkinat spraymaaleille. Lähes jokainen talonseinä on spreijattu eikä kyse ole katutaiteeksi miellettävistä graffitteista vaan Kreikan pitkään jatkuneen talouslaman tai jonkun muun raivonaiheen inspiroimista töherryksistä.
Töherrysten ohella toinen ero Pagkrátisin ja Töölön ohella on se, että Ateenassa ei tarvitse kävellä puolta korttelia pidemmälle löytääkseen kahvilan, hedelmäkaupan tai huonekaluverhoomon. Toisaalta Töölön jalkakäytävillä ei ole kuoppia ja irvisteleviä laattoja mutta ei kyllä talojen seiniä pitkin kiipeileviä wisterioita eli upeasti kukkivia sinisade-köynnöksiäkään.
Kotikadultaan appelsiinipuiden ja wisterioiden alta Susivuoret kääntyvät Rizari-kadulle. Nelikaistaista Vasileos Konstantinou -pääkatua ylittäessään Annikki noudattaa tarkasti liikennevalojen käskyjä mutta muuten hän ottaa käyttöön keskieurooppalaiseen, liikennevalottomaan kaupunkiin soveltuvan käytännön. Kadun voi ylittää missä ja milloin vain haluaa kunhan osoittaa selvästi aikeensa kohti kiitävälle motoristille tai kännykkäänsä räpläävälle autoilijalle.
Polemikó Mouseíon eli sotamuseon pihalla on useita häijynnäköisiä lentokoneita ja ohjuksia. Susivuoret käyvät vilkaisemassa niitä mutta eivät mene sisälle museoon. He ohittavat myös vieressä olevan Bysanttilaisen ja kristillisen museon ja jatkavat matkaansa Vasilissis Sofias -avenueta pitkin länteen. Vasta kolmannen museon eli Museío Kykladikís Téchnisin kohdalla Susivuoret astuvat sisään ja lippuluukulle. Museovirkailijan suostuttelemana Annikki ostaa kymmenen euron liput, joilla pääsee Kykladisen taiteen museon perusnäyttelyn lisäksi myös alakerran erikoisnäyttelyyn.
Museon neljässä kerroksessa olevat peruskokoelmat on pantu hyvin esille. Esinevitriinien lisäksi näyttelysaleissa on lukuisia näyttötauluja, joita selaamalla voi katsella mm. videoita antiikin lasiesineiden tekemisestä ja esitystä kirjoitustaidon kehittymisestä itäisen Välimeren alueella. Ensimmäinen kerros on omistettu Kykladien omintakeisille litteille ihmisfiguureille. Valkoiset marmoripatsaat tuovat väistämättä mieleen elokuvien kalpeat muukalaiset vieraalta planeetalta mutta aikanaan patsaat ovat olleet monivärisiksi maalattuja.
Annikista Kykladien figuriinit ja idolit ovat kiehtovia ja hän on vähän pöyristynyt joutuessaan toteamaan, että ”kykladisen taiteen” museon neljästä näyttelysalista vain yksi esittelee tätä aihetta. Toki muutkin osastot hienoine keramiikkakokoelmineen ovat kiinnostavia mutta miten ihmeessä Kypros-salien, mm. Tukholman Medelhavsmuseetista tutut piippalakkiset terrakottahahmot liittyvät Kykladien taiteeseen? Annikkin mielestä museo olisi pitänyt nimetä joko ruotsalaisten tapaan Välimeren museoksi tai totuudenmukaisesti Dolly ja Nikolaos Goulandriksin kokoelmaksi ryöstökaivausten löydöistä.
Museon kaupassa on Annikin mielestä poikkeuksellisen tyylikkäitä matkamuistoja. Annikki ei kuitenkaan kaiva luottokorttiaan esille ostaakseen kykladista marmoripatsasta. Vaikka valkoinen hahmo näyttääkin museon vitriinissä upealta, ei ole ollenkaan sanottua, että Susivuorten olohuoneeseen siirrettynä patsas olisi edukseen.
Lopuksi Susivuoret käyvät museon erikoisnäyttelyssä. Se on Alfa-pankin numismaattisen kokoelman kolikoita yhdistettynä esineisiin, joissa on kuvattu samoja aiheita kuin antiikin kolikoissa. Joukossa on useita, mm. Louvresta lainattuja hienoja keramiikkakannuja ja -maljoja. Annikin on myönnettävä, että virkailija oli oikeassa ja näyttely kannattaa käydä katsomassa.
Susivuorten palattua asunnolle ensimmäiseltä museokäynniltään Annikki päättää, että hänen täytyy tehdä ”museosuunnitelma”. Lyhyellä kahden viikon Ateenan visiitillä ei ehtisi millään käydä kaikissa kaupungin museoissa, joissa on Susivuoria kiinnostavat arkeologiset kokoelmat. On siis mietittävä etukäteen, mihin museoon tai arkeologiselle kohteelle minäkin päivänä lähdetään. Annikki nostaa museolistansa kärkeen Kansallisen arkeologisen museon ja Akropoliin museon jättäen varasijoille pari pienempää museota, jossa on esineistöä Antiikin Kreikasta. Kreikkalaisia kansallispukuja tai perinnesoittimia esitteleviä museoita hän ei huoli listalleen lainkaan.
Annikin museosuunnitelmasta tulee sen verran realistinen, että Akropoliin ja Kerameikoksen lisäksi hän merkitsee listaansa pari kauppareissua.Iltapäivällä Susivuoret tyydyttävätkin kulttuurinjanoaan vierailemalla paikallisella Lidlissä.
Kreikkalainen ”Liiteri” osoittautuu paremmin kreikkalaisilla elintarvikkeilla varustelluksi kaupaksi kuin Susivuoret osasivat odottaa. Vilho keksii sieltä tulevan suosikkituotteensa, makeaan etikkaliemeen säilöttyjä pepperoneja ja jalopeñoja. Myös tirokafteri eli mausteinen tuorejuustosalaatti on mainiota. Saksalais-prezelien seasta leipähyllystä löytyy isoja, filotaikinasta leivottuja piiraita ja viinihyllystä makeaa Patronin Mavrodafne-viiniä. Kun ostoskorissa on myös iso pullo retsinaa, Annikki saa illalla päivittää museolistansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti