Annikki livahtaa pari kerrosta alemmas kellarin ovelle Vilhon sulkiessa asunnon ovea. Mennään katsomaan, josko tästä pääsisi sisäpihalle, Annikki ehdottaa. Talon kellarikäytävä jatkuu naapuritaloihin asti mutta Annikki ja Vilho nousevat maanpinnalle ja sisäpihalle ensimmäistä löytämäänsä ulkoportaikkoa pitkin. Sitä ennen he ovat ohittaneet huoneistokohtaiset varastot, pyykkituvan, useita pyykinkuivaushuoneita ja pyörävarastot. Koko korttelin yhteinen suuri sisäpiha on sekin käytännöllinen ja hyvin viihtyisä puineen ja pensaineen ja pergoloiden alla olevine puutarhakalusteineen. Porttikongista kadulle mennessään Susivuoret tutkivat vielä pari komeroa. Toisessa on hyllyillä siisteissä riveissä asukkaiden grillit ja toisessa WC. Tällaista on kaupunkirakentaminen parhaimmillaan, Vilho toteaa. Annikki on samaa mieltä siitä, että tämä Amagerin vanhempi osa 4-5 –kerroksisine punatiilitaloineen on mukava asuinalue. Se on kuulemma vasta nousemassa trendikääksi alueeksi joten asuntojen hinnat ovat toistaiseksi pysyneet kohtuullisina.
Annikki ja Vilho eivät kaupunkien trendikkäimmistä alueista juuri piittaa eikä heitä yleensä kiinnosta matkailijoiden suosimat ravintola- ja baarialueetkaan. Siksi Susivuoret eivät lähde Vesterbrohon tai Nørrebrohon asti vaan kävelevät Christianshavnin poikki ydinkeskustaan. Knippelsbrolta he huomaavat ”Mustan timantin” eli Kuninkaallisen kirjaston uudisrakennuksen Den Sorte Diamant. Annikki oli olettanut sen olevan jotenkin vaikuttavamman näköinen mutta ehkä veden päälle kurottavaa rakennusta pitäisi mennä katsomaan lähempää jotta se pääsisi oikeuksiinsa. Susivuoret jatkavat kuitenkin matkaansa sillan yli Indre byhyn, jossa monumentaalirakennukset ovat menneiltä vuosisadoilta. Susivuoret pyörähtävät Christiansborgin linnan sisäpihalla ja maleksivat sitten Nyhavnin suuntaan.
Nyhavn on kieltämättä kivan näköinen kanavan varren värikkäine taloineen. Se on näköjään se paikka Kööpenhaminaa, jonne kaikkien turistien on tultava. Muut ovat varmaan Strøgetin kävelykatualue, Tivoli ja Langelinie, jossa Den Lille Havfrue tähyää merelle, Annikki arvelee. Susivuoret eivät lähde todentamaan Annikin arveluja vaan kääntyvät kävelysillalle, joka vie heidät takaisin Christianshavniin. Sillalle saa vähän jonottaa sillä se on nostettu ison purjeveneen takia hetkeksi ylös.
Christianshavnissa Susivuoret eivät satu rakennustyömaan takia osumaan kävelysillalle, jota pitkin he pääsisivät suorinta tietä asunnolleen. He kiertävät koko Christianian. ”Vapaakaupungin” laidalla kulkevan rantatien varrelta voi ihmetellä sekä Christianian monenkirjavia asumuksia ja rojuläjiä että kanavan länsipuolella olevia uusia, hyvin kalliinnäköisiä taloja. Kontrasti ultramoderneihin rantahuviloihin ja kanavassa lähes upoksissa kelluviin asuntoveneisiin on jyrkkä.
Lergravsparkiin Susivuoret oikaisevat laajan nurmialueen poikki, jolle mahtuu toistakymmentä jalkapallokenttää. Erikokoisia jalkapallomaaleja on nurmella monta paria ja viereisen urheiluhallin edustalla näkyy olevan treenit käynnissä. Kas kun Tanska pärjää futiksessa mutta Suomi ei, Annikki toteaa.
Vaikka Annikkia vähän kiinnostaisi syödä aito tanskalainen smørrebrød, eivät Susivuoret lähde illalla etsimään ruokapaikkaa, josta hyviä sellaisia saisi. Lähimmän voileipäbaarin tarjonta näytti päivällä aivan kelvolliselta mutta illallispaikaksi pienestä, enemmänkin take away -kahvilaa muistuttavasta paikasta ei oikein ole. Annikki ja Vilho suuntaavatkin supermarkettiin. Reman perältä Annikki löytää pullonpalautusautomaatin, joka ottaa vastaan kaikenlaiset pullot ja tölkit. Naapurimaassahan on toisinaan se hankaluus, että eri kaupoista ostetut erimerkkiset vesipullot ja oluttölkit pitää kukin palauttaa ostopaikkaansa. Kuten kaikissa ruokakaupoissa Kööpenhaminassa, Remassakin on mittavat valikoimat luomutuotteita. Annikki ei kuitenkaan löydä oikein mitään illalliseksi sopivaa ja Susivuoret jatkavat kadun toiselle puolelle Føtexiin. Isossa myymälässä näyttää aluksi olevan hyvin laajat valikoimat. Annikille selviää kuitenkin nopeasti, että valinnanvaraa on oikeastaan vain erilaisissa sianlihamakkaroissa, - kyljyksissä jne. sekä niiden kanssa yhteensopivissa tuotteissa. Kun Norjan lohikaan ei Annikkia innosta ja muut elintarvikkeet ovat melkoisen kalliita, ostoskoriin ei kerry juuri muuta kuin pieni pullo Kijafaa, nykyään Puolassa valmistettavaa tanskalaista kirsikkaviiniä. Koska Annikki ei ole valmis etsimään paikallista “Stockan herkkua” eli Irmaa, Susivuoret painelevat tuttuun saksalaismarkettiin. Sieltä illalliseksi löytyy niinkin älytön juttu kuin kengurunlihapihvit. Vaikka Australian 50 miljoonasta kengurusta riittää muutama syötäväksi asti, ei Annikki pidä elintarvikkeiden rahtaamista maan äärestä toiseen kovinkaan järkevänä. Tältä kannalta epäilyttävät pihvit ovat kuitenkin maittavat ja vuokraemännän tarjoama punaviinikin alkaa niiden kera maistua kelvolliselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti