6. päivä: Helteisen Kotorin kautta lautalla Kamenariin ja takaisin Dubrovnikiin

Benita menee aamiaisen jälkeen vielä hetkeksi hotellin rannalle aurinkotuoliin makailemaan ja lueskelemaan Annikin käväistessä postikonttorissa. Niin kauan kun hänen kummitätinsä on mielissään Annikin lähettämistä postikorteista, hän pyrkii sellaisen matkoiltaan postittamaan. Samalla hän lähettää muutamalle muulle iäkkäälle sukulaiselleen perinteisen kuvapostikortin.

Puolen päivän jälkeen Annikki ja Benita ovat valmiit jättämään Budvan ja lähtemään paluumatkalle Dubrovnikiin, josta heidän lentonsa Helsinkiin illansuussa lähtisi. Päivä on aurinkoinen ja nyt heillä on uusi tilaisuus päästä käymään Kotorissa. He ajavat sinne päätien sijaan vuorenrinteellä kiemurtelevaa pienempää tietä pitkin. Tien varrella ei ole montakaan taloa mutta yllättäen keskeltä autiota seutua löytyy yökerho. Siellä saa varmaan mellastaa koko yön naapurien häiriintymättä. Kotoria lähestyttäessä Annikki alkaa tähyillä vapaata parkkipaikkaa. Sellaista ei rannan pieneltä parkkipaikalta löydy ja Annikki ja Benita palaavat liikenneympyrästä takaisin päin päästäkseen kääntymään supermarketin yhteydessä olevalle parkkipaikalla. Sekin näyttää täydeltä mutta Annikki löytää alueen perukoilta vapaa parkkiruudun ja viittelöi siitä portin eteen auton kanssa odottamaan jääneelle Benitalle.

Parkkipaikalta ja sen vieressä olevilta luostarinraunioilta on vain muutaman sadan metrin kävelymatka Kotorin vanhan kaupungin jykevälle portille. Vallihaudan ylitettyään Annikki ja Benita pääsevät muiden turistien lailla kiertelemään kaupungin kujille ja aukioille. Kotorin hyvin säilynyt vanha kaupunki lukuisine kirkkoineen ja 4.5  kilometrin pituisine vuoren rinteellä kiemurtelevine muureineen kuuluu UNESCOn kulttuuriperintökohteisiin. Hyvin viehättävä ja siisti Montenegron tärkeimpiin turistikohteisiin kuuluva pikkukaupunki onkin. Annikki ja Benita kapuavat kaupungin taustalla olevaa rinnettä ylös nähdäkseen koko kaupungin ja sen edustalla kimmeltävän merenlahden. Lahdella on risteilyalus, joka on melkein yhtä iso kuin Kotorin vanha kaupunki.

Päivä on niin kuuma, että Annikki ja Benita eivät lähde kiipeämään paahteista polkua San Giovannin linnoitukselle asti vaan he laskeutuvat takaisin Pyhälle Trifonille omistetulle 1100-luvulla rakennetulle katedraalille Katedrala Svetog Tripuna. Kotorin reporankoina makailevien kissojen lailla he pyrkivät varjoon kapeille kujille. Pikkukaupungissa on lukuisia käsitöitä ja matkamuistoja myyviä putiikkeja ja Annikki pistäytyy yhdessä niistä ostamassa pari kissa-aiheista korttia. Puotia pitävä keski-ikäinen rouva sanoo, että Annikin valitsemassa kortissa on hän itse ruokkimassa kaupungin kissoja. Toden totta, kuvassa on sama rouva kymmenpäisen kissajoukon ympäröimänä.

Lyhyen Kotorin visiittinsä päätteeksi Annikki ja Benita istahtavat hetkeksi yhdelle vanhan kaupungin lukuisista terasseista. Aurinkokatoksen alla pyörivät tuulettimet, jotka levittävät kahvilan asiakkaiden virkistykseksi ilmaan kevyttä vesisumua.

***

Karttaohjelma ehdottaa, että Lepetaneen ajettaisiin nopeinta tietä Tivatin lentokentän kautta. Annikki ei karttaohjelmaa kuuntele vaan valitsee Benitan kanssa reitiksi lauttasatamaan niemen itärannan puoleisen tien. Se mutkittelee rantaviivaa seuraten ja siltä on hienot näkymät lahden yli Kotoriin ja sen takana kohoaville tummille vuorille. Tie on hyvin kapea mutta Benita löytää useita levikkeitä väistääkseen vastaantulevia ajoneuvoja. Rantatien varressa on pieniä uimarantoja ja lukuisia lomahuviloita ja pensionaatteja. Sellaiseen olisi noidenkin turistien kannattanut majoittua eikä lähteä seikkailemaan suurella matkailuautolla näin kapeille teille, Annikki toteaa. Yritettäessä kääntyä rantatieltä rinteeseen nousevalle tielle,  matkailuauto on nimittäin jäänyt takakulmastaan kiinni talon seinään, josta sitä nyt pyritään suuren joukon voimin irrottamaan.

Niemen kärjestä näkyy hienosti Kotorinlahden perimmäisten lahtien keskellä olevat kaksi kaunista pientä saarta. Pyhälle Yrjölle omistetulle Sveti Đorđe -saarella on samanniminen benediktiiniläisluostari 1200-luvulta ja viereisellä keinotekoisella saarella 1600-luvulla rakennettu Kalliomadonnan kirkko Gospa od Škrpjela. Lahdella näkyy myös rykelminä muovisia kellukkeita merkkinä sinisimpukka- ja osteriviljelmistä. Simpukkafarmi mainostaa kyltissään Kotorinlahden simpukoita puhtaiksi ja terveellisiksi ja Annikin viimepäivien ravintolakokemusten perusteella ne ovat myös maistuvat hyvältä.

Lepetanen lauttarannassa Annikki käy ostamassa lippukioskilta neljällä eurolla piletin ja Benita pääsee ajamaan suoraan autolautalle. Parikymmentä autoa vetävä lautta ajaa kapean salmen yli varttitunnissa Kamenariin. Sieltä Annikki ja Benita jatkavat tulomatkalta tuttua reittiä takaisin Kroatiaan. Ennen Montenegrosta poistumistaan he pysähtyvät lounaalle Herceg Noviin. Jätettyään auton ilmaiseen parkkiin päätien varteen, he laskeutuvat rannan tuntumassa olevaan vanhaan kaupunkiin. Tämä osa Herceg Novia on oikein viehättävä mutta turisteja siellä on huomattavasti vähemmän kuin Kotorissa, jossa pyörii joukoittain matkailijoita risteilyristeilyaluksilta.  Annikki ja Benita valitsevat nopeasti pöydän pizzerian terassilta. Merenherkkuja on tultua syötyä niin paljon, että nyt maistuu pienet pršutilla ja kasviksilla täytetyt pizzat. Valkoviiniäkään ei huvita helteellä juoda vaan Annikkikin tyytyy kuplaveteen. Ruokaa odotellessa Annikki pistäytyy viereisessä apteekissa hakemassa apua lievään kurkkukipuunsa. Kun ulkona on lähes ympärivuorokauden kolmekymmentä lämpöastetta, öisin ilmastoinnin täytyy olla päällä ja siitä on usein seurauksena Annikin kurkun karheutuminen ja toisinaan myös nuha.

Auto saadaan tankattua ja jätettyä Dubrovnikin lentokentälle suuremmitta seikkailuitta. Annikin ja Benitan käyttämä autovuokraamo kun sattuu olemaan ainoa, jolla on opaskyltit siitä, miten sen palautuspiste löytyy ajamalla maksullisen parkkialueen läpi. Vaikka he eivät kuuden päivän aikana ajaneet montakaan sataa kilometriä, ystävykset pitävät autonvuokrausta onnistuneena ideana. Oli paljon helpompaa ja mielenkiintoisempaa sekä halvempaa matkustaa yhdellä lennolla Kroatiaan ja ajaa sieltä naapurimaahan kuin lentää parin, kolmen kaupungin kautta Montenegron Podgoricaan ja körötellä sieltä bussilla Budvaan. Dubrovnikin lento Helsinkiin saapuu mukavasti etuajassa ja Annikki ehtii juuri parahiksi bussiin, jolla hän pääsee kotiin ennen puoltayötä.  Tässähän ehtii nukkua kunnon yöunet ennen kuin täytyy lähteä aamulla töihin, rantalomastaan kovasti virkistynyt Annikki tuumaa kömpiessään ikävöimänsä Vilhonsa viereen vuoteeseen.