4. päivä: Ranta- ja baarielämää Budvassa

Tiistaiaamunakin Annikki pääsee aamiaisterassille vasta kun Benita on jo lähtenyt kollegoineen hotellin kokoushuoneeseen. Aamiaisensa jälkeen Annikki käy pikaisesti lähimmässä kaupassa ja pakkaa sitten rantakassiinsa uimavarusteiden lisäksi eväät. Hotellin uimarannan edestä lähtee rantakallion viertä kulkeva kävelyreitti siltoineen parille muulle hiekkarannalle. Ensimmäisellä rannalla on muutama aurinkotuoli sekä baari ja pieni rantalelukauppa. Auringossa makaavat lomalaiset täyttävät lähes koko rannan ja Annikki tarpoo eteenpäin kuumalla hiekalla grillautuvia turisteja väistellen. Seuraavalle rannalle pääsee pientä puusiltaa pitkin rantakallioon kovertuneen luolan lävitse. Tämä ranta on vähän edellistä tyhjempi sillä siellä ei ole palveluita. Annikki kävelee aivan hiekkarannan päähän, josta varmaan pääsisi rantakallioita pitkin seuraavaan hiekkapoukamaan. Rosoiset rantakalliot kivineen ovat kuitenkin sen verran vaikeakulkuisia, että Annikki kääntyy pian takaisin ja levittää rantapyyhkeensä pinjan varjoon hiekkarannan reunalle.

Pian Annikki panee jalkaansa uimatossut ja taiteilee itsensä terävien kivien välistä uimasyvyiseen veteen. Merivesi on todella lämmintä ja kirkasta. Snorklaillessaan edestakaisin kivien ja rantakallioiden välissä hän näkee monenvärisiä kaloja mutta myös merisiilejä, joita on syytä väistää. Annikki pitää niin paljon lämpimässä vedessä uimisesta, että käy vedessä vielä pari kertaa ennen kuin lähtee kävelemään rannan jalkakäytävää takaisin hotelille. Hän käy pulahtamassa hotellin ulkouima-altaassakin ennen kuin alkaa siistiytyä mahdollisia iltarientoja varten.

Benita on juuri vapautunut työtehtävistään ja ilmoittaa olevansa menossa hotellin uimarannallle. Annikki tapaakin siellä Benitan kollegoineen, jotka jo kohottelevat aurinkotuoleissa drinkkejä. Annikki hakee itselleenkin happy hour –juoman ja jää juttelemaan uusien saksalaisten ja hollantilaisten tuttavuuksiensa kanssa Benitan käväistessä meressä uimassa. Tunnin päästä alkaisi Benitan kokoukseen liittyvä cocktailtilaisuus ja kun Annikki sattuu olemaan saman alan ihmisiä, kokousvieraat kehottavat häntä liittymään seuraan. Annikki seuraakin Benitaa hotellin terassille, jossa tarjoillaan viiniä ja pieniä suupaloja. Annikki huomaa pian väkijoukossa vanhan työtoverinsa ja ystävänsä Mertin Hollannista ja jää tämän kanssa pitkäksi aikaa keskustelemaan. Puheenaiheiksi nousee vääjäämättä se, miten huono työllisyystilanne alalla on ja mitä kaikille yhteisille tutuille sen seurauksena kuuluu. Mert kehottaakin suomalaisia asiantuntijoita hakemaan töitä edustamastaan kansainvälisestä järjestöstä. Annikki juttelee myös uusiseelantilaisen herrasmiehen kanssa, joka tuntee useita Annikin kollegoita Suomesta. Jo puoliksi eläkkeelle jäänyt huippuasiantuntija tuntee myös hauskan tv-sarjan, jossa kaksi epäonnista uusiseelantilaista muusikkoa seikkailee New Yorkissa. Mert ei ole Flight of the Conchords –bändistä kuullutkaan ja hän ei siksi pääse kärryille siitä, mitä Annikki ja Paul nauravat.

Kun terassilla alkaa lennellä hyttysiä, Annikki liittyy Benitan ja hänen kollegoidensa seuraan illallispöytään. Annikki vain näykkii ruokaansa sillä se on kutakuinkin samaa kuin aamiaispöydässä tarjottava sapuska. Lisänä olevat kala ja lihakin ovat aika mauttomia. Ilta on kuitenkin hauska ja ruotsalaiset ja tanskalaiset intoutuvat esittämään näytteitä eri maiden kansallislauluista vahvistaakseen Annikin teoriaa siitä, että maalla, joka aikoo voittaa futismaaottelun, täytyy olla sotilaallisen menevä kansallishymni laahaavaan itkuvirren sijaan.

Iltaa jatketaan porukalla terassilla vanhan kaupungin Citadelan edustalla. Annikin harmiksi italialainen ja maltalainen kaveri valitsevat pöydän paikasta, jossa jauhaa aivan kauhea jytkemusiikki. Annikki ihmettelee miten keski-ikäiset äijät jaksavat sellaista kuunnella. Tosin Montenegrossa ei ole helppoa löytää baaria, jossa ei vanhaan neuvostotyyliin soisi häiritsevän kova taustamusiikki. Ukot keskittyvätkin tupakointiin seurueen naisten yrittäessä jutella metelin yli. Annikki ja Benita väsyvät nopeasti hankaliin keskusteluolosuhteisiin ja lähtevät pari drinkkiä juotuaan. Illallinen oli sen verran mitätön, että pienen pizzakioskin kohdalla he sortuvat yöpalaan. Mainiot pizzapalat irtoavat parilla eurolla ja niitä mutustaen he palaavat hotellilleen.