3. päivä: Aurinkoranta- ja EM-kisaturistina Budvassa

Benita on jo aikoja sitten lähtenyt bussilla työpalaveriin kaupungin toiselle puolelle kun Annikki astelee aamiaissaliin. Aamiaistarjonta on kieltämättä erittäin runsas mutta tuoreita kirsikoita, luumuja ja persikoita lukuun ottamatta valjuhkoa. Automaatista saatava kahvikin on Annikin mielestä turhan laihaa. Hän istuu kuitenkin pitkään aamiaisensa äärellä merelle antavalla terassilla ja jää vielä viimeiset kirsikkansa syötyään selaamaan sähköpostejaan. Hotellin ilmoituksen vastaisesti wifi ei hotellihuoneissa pyöri vaan sieltä on poistuttava vähintään käytävälle verkkoon päästäkseen.

Annikki lähettää Vilholle parin rivin  raportin ensivaikutelmistaan Kroatiasta ja Montenegrosta ja liittää mukaan veikkauksensa illan pelituloksista. Täytyy muuten katsoa illaksi joku mukava paikka, jossa seurata Italian ja Espanjan välistä ottelua. Tunkkainen hotellin baari ei siihen kelpaa vaan Annikin on etsittävä paikka, jossa ei ole kiusana tupakansavua. Montenegrolaiset polttavat melkoisen paljon ja slaavilaisia kieliä puhuvilla turisteillakin tuntuu olevan koko ajan tupakka käryämässä. Annikin oli aamiaisterassillakin vaikea löytää paikkaa, johon ketjupolttajien sauhut eivät kulkeutuisi.

Pitkän aamiaisensa lopeteltuaan Annikki päättää tehdä pienen kierroksen lähialueella. Vettä ja jääteetä tarvitaan lisää sillä jatkuvassa yli kolmenkymmenen asteen helteessä kuluu janojuomia. Budvan pieni vanha kaupunki on toki pittoreski mutta samaa ei voi sanoa muista Budvan kaupunginosista. Vanhan kaupungin ulkopuolelle on rakennettu ties minkälaisia kolosseja ja jalkakäytävät ovat paljon huonommassa kunnossa kuin vanhan kaupungin monta sataa vuotta vanhat kujat. Pettämättömän supermarkettivainunsa avulla Annikki löytää lähistöltä parikin kauppaa ja epämääräisen näköisessä hallissa olevan ruokatorin. Värikkäällä torilla on hyvät valikoimat vihanneksia ja hedelmiä sekä mm. kuivattuja sieniä, kinkkuja, makkaroita ja juustoja. Annikki maistelee hänelle tarjottuja paikallisia hunajia, juustoja ja vihannessäilykkeitä mutta päätyy ostamaan vain tuoreita, makeita viikunoita ja aprikooseja. Maistiaisten kommentointi ja ostosten teko sujuu venäjää ja muutamalla kojulla myös italiaa puhuen. Kaikki torikauppiaat eivät ole aivan yhtä kielitaitoisia kuin ravintoloiden tarjoilijat, jotka järjestään puhuvat vähintään yhden slaavilaisen kielen ja italian lisäksi myös englantia ja saksaa.

Torilta Annikki jatkaa matkaansa viereiseen supermarkettiin, josta löytyy Vilholle tuliaiseksi torilla myynnissä olevia suuria lasipurkkeja matkalaukkuun paremmin sopiva sievä purkillinen paikallista ajvaria, paahdetuista paprikoista tehtyä relissiä. Vaikka Vilho syö mielellään hyvinkin tulisia paprika- ja chilituotteita, Annikki valitsee varmuuden vuoksi purkillisen keskiväkevää ajvaria. Itselleen hän ostaa pienen salaattiannoksen ja juustopalan ja suuntaa sitten viinihyllylle. Sieltä löytyykin pullollinen montenegrolaista kuohuviiniä sekä mainioksi osoittautunutta Sauvignon blanc -valkoviiniä. Kun Annikki nostaa ostoskoriinsa vielä pari vesi- ja virvoitusjuomapulloa sekä greippiradlerin, ostoksissa on aikamoinen kantaminen helteisellä kadulla. Matka hotelliin ei ole onneksi pitkä ja Annikki pääsee liiemmin hikoilematta lastaamaan saalistaan huoneensa jääkaappiin. Hotellihuoneessa on tietysti pitkä lista siitä, mitkä kaikki asiat ovat siellä kiellettyjä. Annikilla ei ole aikomustakaan pakata matkalaukkuunsa 150 €:n hintaiseksi luokiteltua hotellin kylpytakkia, 30 €:n vaateripustimesta tai 300 €:n tauluteeveestä puhumattakaan eikä hän myöskään suunnittele leikkimistä tulitikuilla. Omien eväiden syömistä ja juomista sekä pyykinpesua koskevia kieltoja hän on sen sijaan valmis rikkomaan. Eihän kukaan kuitenkaan kuvittele, että rantalomaa viettävien hotellivieraiden jano olisi sammutettavissa parilla minikokoisella mineraalivesi- ja olutpullolla ja meressä uinnin jälkeen uimapuvut jätettäisiin huuhtelematta.

Pienen lepohetkensä jälkeen Annikki sonnustautuu rantavarusteisiin ja lähtee hotellin uima-altaalle. Hän viihtyy aurinkotuolissa merelle katsellen ja altaassa pulikoiden niin kauan kunnes vuorilta alkaa laskeutua sadetta ripsiviä pilviä. Lyhyt sadekuuro ei juuri ilmaa viilennä ja loppuiltapäivän Annikki istuu varjossa  parvekkeellaan viinilasillisen ääressä. Benitalla menee työasioidensa kanssa tänään sen verran myöhään, että illansuussa Annikki lähtee itsekseen kävelemään ravintoloita ja baareja kuhisevalle rantakadulle. Sieltä hän löytää tupakansavusta jokseenkin vapaan katetun terassin, jonka takaseinällä on iso teevee. Hän istuu aivan telkkarin ääreen ja ehtii syödä salaattiannoksen ennen kuin Italian ja Espanjan välinen peli pyörähtää käyntiin venäläisellä tv-kanavalla. Pian baari täyttyy peliä seuraamaan tulevasta kansalaisuuksiltaan kirjavasta joukosta. Toisen puoliajan alettua Benitakin löytää paikalle ja Annikki tilaa lisää valkoviiniä. Benitan mennessä syrjemmälle soittamaan miehelleen, Annikki seuraa silmä tarkkana hyvää ja jännittävää ottelua. Se päättyy Annikin riemuksi Italian voittoon.

Seuraavassa baarissa, jonne Annikki ja Benita siirtyvät syömään kevyttä illallistaan ja juomaan lisää valkoviiniä, pyörii taustalla Englannin ja Islannin välinen peli. Annikki seuraa vain sivusilmällä kuinka englantilaispelaajat töppäilevät ja Islanti vie voiton. Tämäkin peli meni Annikin arvelun mukaisesti ja hän juhlistaa veikkausvoittoaan tilaamalla aterian päätteeksi Benitalle oluen ja itselleen digestiivin. Paikallinen digestiivi osoittautuu pikarilliseksi kirkasta grappaa, jonka Annikki kumoaa parilla irvistyksellä.  Benitalla on huomenna taas aikainen herätys ja hän menee aikaisin nukkumaan Annikin jäädessä katsomaan hotellihuoneensa teeveetä. Kauaa Annikki ei jaksa seurata neljällä kielellä analyysejä päivän peleistä, vaan hän sulkee teeveen lisäksi parvekkeen oven saadakseen ilmastoinnin taas toimimaan ja sukeltaa sitten viileän lakanansa alle.