Hae tästä blogista

tiistai 30. elokuuta 2016

1. päivä: Juutinrauman (ilma)siltaa pitkin Kööpenhaminaan

Annikki kuivaa vielä samppanjalasit vaikka ollaan jo pikkutunneilla. Vilhon juokseman100. maratonin kunniaksi pidetyt pienet kekkerit olisivat tarjoilun ja vilkkaan keskustelun puolesta voineet jatkua vaikka aamuun asti mutta ne lopeteltiin yhteistuumin kohta puolen yön jälkeen. Annikki ja Vilho ovat nimittäin lähdössä aikaisin aamulla lentokentälle ja sitä ennen pitää ehtiä panna kaikki paikalleen ja nukkuakin muutama tunti.
***
Lentokoneen lähestyessä Juutinraumaa, Annikki näkee hämmästyksekseen, että Kööpenhaminasta salmen yli Malmöseen johtava silta ei yletykään Ruotsin mantereelle saakka. Hän ei ole selvästikään katsonut Suomessakin suosittua ruotsalais-tanskalaista tv-sarjaa Bron / Broen kun ei tiedä, että ennen Ruotsin puoleista rantaa rautatie- ja maaliikennesilta päättyy merenalaiseen tunneliin. Silloin kun Annikki edellisen kerran matkusti Kööpenhaminaan, junayhteys Ruotsista Tanskaan Själlannin saarelle kulki Helsingborgin ja Helsingørin kautta. Tuota vuosikymmenten takaista, tämänkertaistakin lyhyempää visiittiä Kööpenhaminaan Annikki ei ala enempää muistella. Eihän hän silloin nähnyt kaupungista kuin rautatieaseman kiiruhtaessaan Pariisin junaan. Nyt Kööpenhaminasta menee montaa junaa tunnissa suoraan Malmöhön ja autojakin sillalla kulkee jatkuvana virtana. Liikenne lienee arkipäivisin vielä vilkkaampaa sillä iso osa työssä Kööpenhaminassa käyvistä asuu Ruotsissa.

Kastrupin kentän matkatavara-aula on pimeä ja nuhjuinen. Laukkujen tulo kestää sen verran kauan, että Annikki ja Vilho ehtivät pistäytyä tax free -myymälässä hintoja tutkimassa. Annikki käväisee myös ostamassa metroliput lippuautomaatista ennen kuin Susivuoret astelevat metroasemalle. Kööpenhaminan metro on juuri sellainen, jollaiseksi Helsingin metroa on vuosikausia yritetty saada. Metrossa ei ole kuljettajia vaan siistit, avarat vaunut kulkevat kuin itsestään lyhyin vuorovälein ja aikataulussa pysyen. Turvallisuussyistä laiturin ja metrovaunun välissä on samoin kuin esim. Pietarin monilla metroasemilla seinämä, jonka portit avautuvat vain silloin kun vaunu on kohdalla. Kööpenhaminan metrossa on myös käytössä vyöhykeliput, joita suunnitellaan Helsinkiinkin.

Susivuorten Kööpenhaminan asunto on täsmälleen kahden metroaseman puolivälissä ja Annikin ostamat liput riittävät matkustamaan niistä Øresundiin. Lergravsparkeniin asti mentäessä olisi tarvittu kalliimpi, 3 vyöhykkeen lippu. Øresundin asemalta on vain muutaman  minuutin kävelymatka Caprivejlle, josta Annikin vuokraama asunto löytyy. Vuokraemäntä ei ole sunnuntaina aamupäivällä itse paikalla mutta on pyytänyt naapurimummon antamaan Susivuorille asunnon avaimet. Mummo on ilmeisen huonokuuloinen koska ei reagoi ovisummerin ja -kellon soittoon. Hänet kuitenkin tavoitetaan puhelimitse ja kohta Annikki ja Vilho pääsevät majoittumaan tyypillisessä 1950-luvun kööpenhaminalaistalossa olevaan kaksioon.

Asuntoon tutustuttuaan Annikki on erittäin tyytyväinen siitä, että löysi tämän majoitusvaihtoehdon tanskalaiselta nettisivustolta. Annikin tavallisesti käyttämät portaalit tarjosivat vain monta turhauttavaa sähköpostinvaihtoa ja hänen oli ollut pakko varata huone vaatimattomasta mutta kovin kalliilta tuntuneesta hotellista. Kööpenhaminan keskustasta on nimittäin turha etsiä edullista hotellia ja hostelienkin makuusalipaikkojen hinnat ovat pöyristyttäviä. Hotellivarauksen hän perui saatuaan tämän, hotellihuonetta huomattavasti edullisemman majapaikan.  Annikista olisi ollut noloa ostaa halvat lentoliput Kööpenhaminaan mutta maksaa maltaita yöpymisestä ja todeta, että samalla budjetilla olisi päässyt viikoksi vaikka Madridiin.

Annikki oli edellispäivänä selaillut muutamia matkaoppaita mutta päätynyt samoihin ajatuksiin kuin Vilhokin. “Palkintomatkan” ohjelmaksi riittäisi lepäily ja kevyt tutustuminen kaupunkiin. Susivuoret aloittavat tutustumisen käymällä - yllätys, yllätys - kulman takana supermarketissa. Annikin odotusten mukaisesti saksalaisen halpamyymälän hinnat ovat kaikkea muuta kuin halvat. Hieman odottamatonta on kuitenkin se, että sen valikoima varsinkin vihannesten ja maitotuotteiden osalta on perin vaatimaton. Vaikka joitakin sopivia peruselintarvikkeita löydetäänkin, Annikki on sitä mieltä, että ostoksia jatketaan asuntoa seuraavaksi lähimmässä kaupassa. Tämän toisen saksalaisketjun myymälän valikoima on kotimaasta tuttu mutta monilta osin suppeampi kuin Suomessa. Se on Annikista vähän outoa sillä Saksa, jossa halpamyymälöistäkin löytyy vaikka mitä, on ihan vieressä. Viinihylly on tietysti parempi kuin Suomessa muttei pärjää pienenkään saksalaiskylän supermarketille. Muut osastot, joissa tanskalaiskauppa vie voiton, on sianlihaa ja majoneesia pursuavat kylmäaltaat ja -hyllyt. Huomenna lienee pakko etsiä joku paikallisen S-ketjun myymälä eli Brugsen, Irma tai Kvickly, Annikki huokaa.

Myöhäiseksi lounaaksi syödyt, kaupan suuresta pølse-valikoimasta löytyneet tummat tanskalaiset makkarat ovat kuitenkin maukkaita. Jälkiruoaksi Annikki napsii Kööpenhaminassa aikoinaan perustetun, nykyään monikansallisen yhtiön tuottamia makeisia ja hiippailee sitten päiväunille.

***

Iltapäivällä Susivuoret lähtevät kävelylle läheiseen Amager Strandparkiin. Jo 1930-luvulla perustetusta rantapuistosta näkyy nykyään sekä Middelgrundenin tuulivoimalat että edellä mainittu Øresundsbroen. Puistoa on viime vuosikymmenenä laajennettu samalla kun Amagerin saaren itäosaan on rakennettu uusia kerrostaloja. Elokuun sunnuntaiksi rantapuistossa ja sen usean kilometrin pituisella hiekkarannalla on Annikista yllättävän vähän väkeä. Kuumin kesä taitaa olla Kööpenhaminassakin ohi. Puiston matalassa laguunissa kauhoo muutama kuntouimari, hekin märkäpuvut päällään. Annikki ja Vilho kävelevät ensimmäistä siltaa pitkin puiston merenpuoleiselle reunalle ja kulkevat hetken hiekkarannalla ennen kuin palaavat koko puiston kiertävälle kävelytielle. Valkealta hiekalta Annikki poimii kappaleen mustaa piikiveä. Kivikaudella tällainen teräväreunainen piinkappale olisi ollut arvostettu tuliainen Suomessa. Vaikkei nykyaikaa elävä Annikki keksikään välitöntä käyttöä piin palaselle, hän sujauttaa sen taskuunsa. Sieltä se varmaan päätyy Etnalta tuodun laavamöykyn, Korsikalta poimitun pinjankävyn ja muiden samankaltaisten matkamuistojen lailla kotiin keittiökaapin päälle tai puutarhakasvin juurelle.

Ei kommentteja: