Annikki kuivaa vielä samppanjalasit vaikka ollaan jo
pikkutunneilla. Vilhon juokseman100. maratonin kunniaksi pidetyt pienet
kekkerit olisivat tarjoilun ja vilkkaan keskustelun puolesta voineet jatkua
vaikka aamuun asti mutta ne lopeteltiin yhteistuumin kohta puolen yön jälkeen.
Annikki ja Vilho ovat nimittäin lähdössä aikaisin aamulla lentokentälle ja sitä
ennen pitää ehtiä panna kaikki paikalleen ja nukkuakin muutama tunti.
***
Lentokoneen lähestyessä Juutinraumaa, Annikki näkee
hämmästyksekseen, että Kööpenhaminasta salmen yli Malmöseen johtava silta ei
yletykään Ruotsin mantereelle saakka. Hän ei ole selvästikään katsonut
Suomessakin suosittua ruotsalais-tanskalaista tv-sarjaa Bron / Broen kun ei
tiedä, että ennen Ruotsin puoleista rantaa rautatie- ja maaliikennesilta
päättyy merenalaiseen tunneliin. Silloin kun Annikki edellisen kerran matkusti Kööpenhaminaan, junayhteys Ruotsista
Tanskaan Själlannin saarelle kulki Helsingborgin ja Helsingørin kautta. Tuota
vuosikymmenten takaista, tämänkertaistakin lyhyempää visiittiä Kööpenhaminaan
Annikki ei ala enempää muistella. Eihän hän silloin nähnyt kaupungista kuin
rautatieaseman kiiruhtaessaan Pariisin junaan. Nyt Kööpenhaminasta menee montaa
junaa tunnissa suoraan Malmöhön ja autojakin sillalla kulkee jatkuvana virtana.
Liikenne lienee arkipäivisin vielä vilkkaampaa sillä iso osa työssä Kööpenhaminassa
käyvistä asuu Ruotsissa.
Kastrupin
kentän matkatavara-aula on pimeä ja nuhjuinen. Laukkujen tulo kestää sen verran
kauan, että Annikki ja Vilho ehtivät pistäytyä tax free -myymälässä hintoja
tutkimassa. Annikki käväisee myös ostamassa metroliput lippuautomaatista ennen
kuin Susivuoret astelevat metroasemalle. Kööpenhaminan metro on juuri
sellainen, jollaiseksi Helsingin metroa on vuosikausia yritetty saada. Metrossa
ei ole kuljettajia vaan siistit, avarat vaunut kulkevat kuin itsestään lyhyin
vuorovälein ja aikataulussa pysyen. Turvallisuussyistä laiturin ja metrovaunun
välissä on samoin kuin esim. Pietarin monilla metroasemilla seinämä, jonka
portit avautuvat vain silloin kun vaunu on kohdalla. Kööpenhaminan metrossa on
myös käytössä vyöhykeliput, joita suunnitellaan Helsinkiinkin.
Susivuorten Kööpenhaminan asunto on täsmälleen kahden
metroaseman puolivälissä ja Annikin ostamat liput riittävät matkustamaan niistä
Øresundiin. Lergravsparkeniin asti mentäessä olisi tarvittu kalliimpi, 3
vyöhykkeen lippu. Øresundin asemalta on vain muutaman minuutin kävelymatka Caprivejlle, josta Annikin
vuokraama asunto löytyy. Vuokraemäntä ei ole sunnuntaina aamupäivällä itse paikalla
mutta on pyytänyt naapurimummon antamaan Susivuorille asunnon avaimet. Mummo on
ilmeisen huonokuuloinen koska ei reagoi ovisummerin ja -kellon soittoon. Hänet
kuitenkin tavoitetaan puhelimitse ja kohta Annikki ja Vilho pääsevät
majoittumaan tyypillisessä 1950-luvun kööpenhaminalaistalossa olevaan kaksioon.
Asuntoon tutustuttuaan Annikki on erittäin tyytyväinen
siitä, että löysi tämän majoitusvaihtoehdon tanskalaiselta nettisivustolta.
Annikin tavallisesti käyttämät portaalit tarjosivat vain monta turhauttavaa
sähköpostinvaihtoa ja hänen oli ollut pakko varata huone vaatimattomasta mutta
kovin kalliilta tuntuneesta hotellista. Kööpenhaminan keskustasta on nimittäin
turha etsiä edullista hotellia ja hostelienkin makuusalipaikkojen hinnat ovat
pöyristyttäviä. Hotellivarauksen hän perui saatuaan tämän, hotellihuonetta
huomattavasti edullisemman majapaikan.
Annikista olisi ollut noloa ostaa halvat lentoliput Kööpenhaminaan mutta
maksaa maltaita yöpymisestä ja todeta, että samalla budjetilla olisi päässyt
viikoksi vaikka Madridiin.
Annikki oli edellispäivänä selaillut muutamia
matkaoppaita mutta päätynyt samoihin ajatuksiin kuin Vilhokin. “Palkintomatkan”
ohjelmaksi riittäisi lepäily ja kevyt tutustuminen kaupunkiin. Susivuoret
aloittavat tutustumisen käymällä - yllätys, yllätys - kulman takana
supermarketissa. Annikin odotusten mukaisesti saksalaisen halpamyymälän hinnat
ovat kaikkea muuta kuin halvat. Hieman odottamatonta on kuitenkin se, että sen
valikoima varsinkin vihannesten ja maitotuotteiden osalta on perin vaatimaton.
Vaikka joitakin sopivia peruselintarvikkeita löydetäänkin, Annikki on sitä
mieltä, että ostoksia jatketaan asuntoa seuraavaksi lähimmässä kaupassa. Tämän
toisen saksalaisketjun myymälän valikoima on kotimaasta tuttu mutta monilta osin
suppeampi kuin Suomessa. Se on Annikista vähän outoa sillä Saksa, jossa
halpamyymälöistäkin löytyy vaikka mitä, on ihan vieressä. Viinihylly on
tietysti parempi kuin Suomessa muttei pärjää pienenkään saksalaiskylän
supermarketille. Muut osastot, joissa tanskalaiskauppa vie voiton, on sianlihaa
ja majoneesia pursuavat kylmäaltaat ja -hyllyt. Huomenna lienee pakko etsiä
joku paikallisen S-ketjun myymälä eli Brugsen,
Irma tai Kvickly, Annikki huokaa.
Myöhäiseksi lounaaksi syödyt, kaupan suuresta pølse-valikoimasta löytyneet tummat
tanskalaiset makkarat ovat kuitenkin maukkaita. Jälkiruoaksi Annikki napsii
Kööpenhaminassa aikoinaan perustetun, nykyään monikansallisen yhtiön tuottamia
makeisia ja hiippailee sitten päiväunille.
***
Iltapäivällä Susivuoret lähtevät kävelylle läheiseen Amager Strandparkiin. Jo 1930-luvulla
perustetusta rantapuistosta näkyy nykyään sekä Middelgrundenin tuulivoimalat
että edellä mainittu Øresundsbroen. Puistoa
on viime vuosikymmenenä laajennettu samalla kun Amagerin saaren itäosaan on rakennettu uusia kerrostaloja. Elokuun
sunnuntaiksi rantapuistossa ja sen usean kilometrin pituisella hiekkarannalla
on Annikista yllättävän vähän väkeä. Kuumin kesä taitaa olla Kööpenhaminassakin
ohi. Puiston matalassa laguunissa kauhoo muutama kuntouimari, hekin märkäpuvut
päällään. Annikki ja Vilho kävelevät ensimmäistä siltaa pitkin puiston
merenpuoleiselle reunalle ja kulkevat hetken hiekkarannalla ennen kuin palaavat
koko puiston kiertävälle kävelytielle. Valkealta hiekalta Annikki poimii
kappaleen mustaa piikiveä. Kivikaudella tällainen teräväreunainen piinkappale
olisi ollut arvostettu tuliainen Suomessa. Vaikkei nykyaikaa elävä Annikki
keksikään välitöntä käyttöä piin palaselle, hän sujauttaa sen taskuunsa. Sieltä
se varmaan päätyy Etnalta tuodun laavamöykyn, Korsikalta poimitun pinjankävyn
ja muiden samankaltaisten matkamuistojen lailla kotiin keittiökaapin päälle tai
puutarhakasvin juurelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti